Voi takapakki ja epäonni! Demi täytti perjantaina jo puolivuotta, mutta järki tais hävitä siinä samalla. Voi että onko tää nyt sitä jotain murkkuikää?? Toivottavasti.. Nimittäin mulla palaa käämi ton penikan kans lenkillä. Siis miten yhtäkkiä joka ikinen mummo potkureineen tai sauvoineen tai lapset suksineen tai äidit lastenvaunuineen voivatkaan olla niiiiiiin kamalan ihmeellisiä. Että niitä pitää joko töllöttää silleen, että "mikä toi on iiik apua" tai "mä haluun mennä ton luo, ja mähän meen"... Ääh. Kuinka tässä nyt näin kävi, kyllähän me ollaan Demin koko pienen iän ajan ohiteltu - nätisti nuita kaikkia yllämainittuja, mutta miks ne nyt on jotenkin kummia juttuja?
Toissapäivänä käytiin ekaa kertaa koirapuistoilemassa ja neiti pääsi riekkumaan kahden erilaisen koiran kanssa. Toinen oli vielä lähes samanikäinen kuin Demi, joten neideillä kyllä oli hauskaa. Mutta oon kyllä yllättyny, miten Demi lähti heti leikkiin mukaan ja näin, kun eihän se ihan kauheesti oo päässy lajitovereiden kanssa pemuamaan, mitä nyt Danten ja muutaman muun kanssa ehkä pari kertaa. Hieno muksunen!
Että tällästa tällä kertaa. Jospa tää ois vaan ohimenevää......
