Kuvia viime päiviltä

 Tellustiina<3

 Pikkunen ja vähän isompi

 Öö, molemmat osataan kattoo kameraan..

 Uipimassa

 Sisarukset

 Demi 13 kk

 Sikso ja veikka

Terkuin Jenni ja Demi

Muutoksia

Heippa

Kesä alkaa vetää viimeisiään ja tän kesän kesätyötkin on saatu päätökseen ja päästy vähän lomailemaan plus opiskelemaan.. Demin kanssa ollaan kiinnitetty oikeastaan koko kesän ajan kaikki huomio hihnakäytökseen ja sen tuomiin murheen  kryyneihin, tottis on siis jäänyt alkukiinnostuksen ja -innostuksen jälkeen taas pois. Harmi sinänsä, kun intoa kyllä riittäis Demillä, mutta oma aika ja motivaatio on ollut taas hukassa. Onneksi kuitenkin hihnakäytöksen eriongelmiin ollaan saatu parannusta!

Meillähän on ollut ongelmana toiset koirat, juoksujen aikaan Demistä tuli aivan mahdoton, kaikkien koirien luokse ois ollu pakko mennä ja kun tietää, ettei saa niin ulisi ja vinisi ja hyppi tyyliin tasajalkaa, huoh.. No nyt mennään kuitenkin jo ohi remmi löysällä ja välillä jopa kontaktia otetaan, toki murhetta aiheuttaa vielä ne ylivillit toiset koirat, jotka rähjää ja haukkuu remmin päässä, nii kierräppä sitten ojia pitkin, että ois vähän enemmän tilaa ohittaa. No onneksi tämäkin asia on siis hoidettavissa, vain kun muistaa ottaa aina lenkille nameja mukaan, niin eiköhän onnistu=)

Jotenkin muutenkin tuntuu, kuin Demi ois kasvanu pikkusesta pennusta ja teinistä isoksi ja viisaaksi koiraksi, joka tietää mitä sen pitää tehdä jo pelkästä puolesta sanasta tai katseesta. On kyllä alkanut jo pelottaa, kuin alkuaikojen "en ikinä halua omaksi labbista" on muuttunut ja vaikka Demistä yksilönä olen pitänyt ja pidän paljon. On tunne siitä, että ollaan tiimi vahvistunut. Luotan paremmin Demiin, annan sille vaihtoehtoja ratkaista itse, enkä koko ajan pelkää. että "voi ei nyt se karkaa tuonne" "nyt se varmana tekee niin" "ei se varmasti osaa käyttäytyä siellä tai tuolla". Nykyään ajattelen positiivisemmin ja ajattelen, että kyllä me selvitään vaikka sun mistä, kun vain halutaan. Olen onnellinen, että saan viettää vuoden verran nuin ihanan koiran kanssa ja oppia siitä paljon. Kuitenkin se aika, kun vien Demin Opaskoirakoululle alkaa lähestyä. Ja koko ajan alkaa taas tuntua siltä, että juuri kun olen alkanut tuntea meidät tiimiksi meidän täytyy erota, jatkaa molemmat omia matkoja. Siis jos Demi ikinä mitään testejä läpäiseekään, sitä kovasti toivon. Aina kun yksi ovi sulkeutuu, niin monta avautuu. Olen kyllä jo melkoisen varma siitä, että tämä koira on viimeinen ns. projektikoira, on kuitenkin niin vaikeaa ja surullista luopua rakkaasta ystävästä. Mutta omapa on valinta ollut silloin, kun tähän olen lähtenyt, joten ei murehdita sitä vieläkään. Vielä meillä on aikaa ja eihän mitään ole vielä kiveen kirjoitettu.

Otsikon mukaan meidän elämässä on tapahtunut pieniä muutoksi. Saimme perheeseen lisäystä ;) Karvaista sellaista, eli meille muutti harmaa norjanhirvikoira, josta pitäsi isona tulla hirvikoira! Se on siis isännän koira, en vielä itse ole metsästyspuuhista niin kovasti innostunut. Hehe.

Demi on ottanut tulokkaan hyvin vastaan ja näyttää sille hyvin esimerkkiä, esim. hihnakäytöksessä ja veteen tottumisessa yms. Niistä on tullut hyvät ystävykset. Monesti ennemmin olen haaveillut kahdesta tai useammasta koirasta, mutta on niissä vain oma hommansa. Ja varsinkin kun toinen on niin pieni ja toinen niin iso, nii saa vahtia ja toinen on vielä pentu ja sotkee ja tuhoaa :D No jospa me selvitään.

Syksy saa minun puolesta saapua!

synttärisankari