Hepposia ja kaupungin "vilinää"

Tänään sitten vihdoin ja viimein käytiin Demsun kans kaupungilla kattelemassa ja ihmettelemässä. No meillähän meni kivasti ja oli kaikkea uutta! Käytiin kahdessa kauppakeskuksessa kiertelemässä. Ja kaduilla tassuttelemassa. Neiti ei ollut mistään moksiskaan, paitsi torilla hyppelevät linnut ois ollu superkiva saada kiinni. Vaikka aluksihan ne oli vähän pelottavia=) Lopuksi alko jo vähän väsyttää, kun jouduttiin oottamaan bussia ja oli kylmä. Kauppakeskuksessa käytiin testailemassa hissiä ylös ja alas. Demi ei ollut moksiksaan! Ja kateltiin kolmannesta kerroksesta lasiseinän läpi alas, nii ei siinäkää mitää ongelmaa. Portaat on Demistä kiva juttu ja niitä voi hyppelehtiä sekä ylös ja alas. Istuskeltiin hetki kauppakeskuksen penkillä ja neitsi alko vaan nukkumaan, että joo tylsää, joko mennään kotiin. Lähibussiin on kiva pompata kyytiin. Ihmiset on kivoja, jos joku onneton sattuu tulemaan sanomaan "onpa se nätti pentu", nii Demi ottaa kyllä puremakalustonsa ja häntänsä käyttöön. Voi jessus. Ihmiset ohitettiin hienosti kapeillakin käytävillä. Voi kuinka ylpee oon pennusta!

Käytiin myös aamulenkin varrella kattomassa heppoja. Ja nehän oli tosi jänniä ja vähän pelottaviakin. Ja ainiin isoja. Mutta kyllä Demilleki pikkuhiljaa alko tulla selväksi, että ne on ihan vaarattomia elukoita=)

Näihin tunnelmiin!

Demi kauppakeskuksessa.

Demi on jo sitä mieltä, että tää on jo nii nähty tää paikka.

Väsy ja väsy ja motiveissonnin puutetta

Arki pyörittää meikäläisen päätä tällä hetkellä aikas kovaa. Niin siinäpä on jääny vain osaksi pyörittäjäksi eräs Neiti X. Täytyy myöntää, en oo vieläkään aivan samalla aaltopituudella labradootterin kanssa, mutta parempaan päin ja välillä huononpaan. Mut suuntahan on aina vaan ylöspäin! Demi on edelleen kiva penikka, vaikka välillä koettelee sekä meikäläisen,että läheisten mielenterveyttä. No pennut on pentuja;)

Turhautuneisuus, kun jokin ei onnistu, nii kuka turhautuu? No koira tietty ja ohjaaja vielä yrittää ja yrittää (kun ei haluis luovuttaa), mutta mitä saakaan aikaan turhautuneen koiran ja ohjaajan. Joojoo. Vois vaikka koittaa kasata jostaki itelle pitemmän pinnan.. ja hermot, niiiii-in.

Onneksi enää huominen päivä ja sit saa nukkua=) Ja koittaa panostaa reenaukseen ja koiraan ja joo siinähän se viikonloppu taas menee, nii, että hopskops.

Demin kans ollaan reenailtu päivittäin perus istu-maahan-sivu juttuja. Välillä enempi välillä vähempi. Istuminen on jo aika vahva. Maahan meno sujuu vaihtelevalla menestyksellä. Sivulle tulo on häsellystä, mutta siinä pysytään ihan kivasti. Pitäis vaa keskittyä (ylläri ohjaaja hokshoks) siihen, että ohjaan Demin suoraan perusasentoon ja ohjaan sen rauhallisesti, samoin palkkaan rauhallisesti ja sanon kehut rauhallisesti. Rauhallisuus on niiin mun juttu, joojoo. Myös lenkin varrella ollaan vähän reenailtu häiriössä. Kontakti on vahvaa ja kontaktikävelykin onnistuu kivasti. Jee.
Sivulla siirtymisiä ollaan tehty paikallaan ja eteenpäin. Näissäkin täytyy kiinnittää huomiota omaan ohjaamiseen! Täytyis lisätä harjotteluun myös sivulle siirtymiset. Seuraamista ollaan tehty imuttamalla jonkin verran, sekin ihan kivasti onnistuu. Liikkeelle lähdöt on kivoja! Maassa pysymisen "ongelma" on alkanut ratkeamaan, ja johan pikkuaivoset on tajunneet, että kannattaa pysyä siellä maassa jos aikoo saada palkan.

Luoksetulot ulkona on kivoja kans, melkeinpä aina. Välillä maltetaan ohittaa juoksevat, kävelevät, pyöräilevät, lastenvaunut, lapset, koirat jnejne nätisti. Mutta ai, että jos sattuu kohalle sellanen täti "voi kuinka ihana, anna sen hyppiä", nii sen jälkeen saa taas palauttaa palleron takas maanpinnalle! Jee.

Pitkiä jalkoja

Syysloma. Demin kaa ollaan päästy viettämään ihan kivaa syyslomaviikkoa. Varsinkin itse ohjaaja on tykänny kovasti, voisin vaikka ottaa toisenkin lomaviikon putkeen. Oon nimittäin vieläki aikas väsy tähän pentu + koulu + reenaus + muu vapaa-aika + aikaset herätykset + pitkät päivät. Ens viikolla alkaa vielä klinikkavuorot klinikalla ja hui että mua jännittää ja kiinnostaa, että millasta siellä on touhuta! Asiasta kukkaruukun sijaan Demiin. Demistä on kehkeytynyt oikee kiusankappale täällä kotikotona maalla, aina vaan kaikkien päälle pompitaan "ei", lopetetaan, mutta jatketaan kun mamin silmä välttää, sitten hypitään käsiin ja yritetään saada siitä otetta, "ei". Sit kaikki ihmiset on nii kivoja, että joo syliin ja pusuja ja sit aletaan syödä ihanien ihmisten kädet, joo tosiaankin "ei". Ja siis mitä toi penikka on nyt kohta jo 12vko! Ens viikolla ekat rokotukset. Joo toivoa sopii, että kun taas arkeen palataan, niii pikkuriiviökin palais arkirutiineihin ja vähän saattais jopa olla kuulollakin joskus jossain vaiheessa. "Mutkumutku mami, tää kaveri on paljon kivempi, ku tää ei koko ajan komenna ja tää silittää ja tätä ei haittaa vaikka purenki vähän ja hypin, ja tää kissa on nii kiva ja mulla on nälkä..."

Mut muuten ihan jees menee, välillä vaa toivois, että toi ei ois nii menossa joka ikisen ihmisen luokse..

Muutama kuvanen loppu huipennukseksi! Huomenna taas surkee sunnuntai ja ahistus ja kaikki, kun maanantai tekee tulojaan. Jospa tää ainanen sade alkais häipyä ja tulis vaikka lunta välillä.

Sanojen ja ruudun takaa

Viikonloppua ja viiikkoa

Voiset nenät. Aika menee vaan edelleenkin nopeeta, koulupäivien aikana meikäläisen pikkuhund on aina kasvanu ainaki kaksimetriä pitkäksi. No ei nyt aivan, mut on se jo aika iso vauva. Viime viikko meni taas miten meni, Demiä on vissiin alkanu kyllästyttää tuo yksinoleminen, nii piti vähän maistaa paria sähköjohtoa, voi huoh. No mitään muuta se ei onneksi oo tuhonnu *koputtaa puuta*. Jospa se ei koskaan mitään muuta osais keksiäkään.

Viikonloppuna Demillä oli hauskaa velipoika Danten kans. Tyypit vaa ois halunnu leikkiä,leikkiä ja ainiin leikkiä. Ja tyypeille piti aika moneen kertaan muistuttaa, että heei sisällä ei riehuta. Ei muuten meinanneet millään uskoa. Käytiin myös tekemässä vähän tottista yhessä. Muuten ois menny kivasti, mut Demi oli vähän sitä mieltä, että ei vesisateessa voi reenata, yhyy kylmä. Nii tehtii vaa pikku yhteistreeni, et ois ees jääny jotenki positiivinen mieli. Kivasti se keskityy vaikka oliki toinen koira häiriönä, myös luoksetuloa tehtiin, vauhtiluoksetuloja. Kivasti vauhtia piisas molemmilla eläjillä!

Tää viikko onkin mulla ns. syysloma. Aika kivaa, ku ei tartte nii paljo ressata koulua. Vaikka eikai ressiä voi kokonaan pois sulkea ku on tällanen ressaaja. No jos selviän kahesta seuraavasta viikosta kunnialla niin voin olla jo ihan mielissään.

Muuten Demin kans ollaan vaan elelty ja tehty vähän muistin virkistykseksi tottisjuttuja, ei mammakaan aina jaksa reenata. Ja tietty leikitty ja lenkkeilty. Demille on myös alkanu mennä kaaliin, et irti ollessa voi välillä kattoo, et mihis se mamma meneekään. Pari kertaa aamulenkillä menin piiloon puun taakse, nii johan tuli hätä, että apua mami katosi. Eikä meinannu millään löytää. Sen jälkeen sitä pidettiinki vähän kovemmin mammaa silmällä.

Maassa pysymistä ollaan nyt reenattu. Alkaa mennä kaaliin sekin. Alussa oli vaikeuksia siinä, että Demi oli nii herkkä käsiavuille. Kun nostin käden ylös palkattuani koiran, nousi Demi istumaan. Sivulla pysyminen on sen sijaan ollut helpompaa, eikä siinä oteta nii herkkänä käsiä huomioon.

Huomenna päästään taas matkaamaan bussilla kohti kotikotia. Maalle. Jeejee, saa Demsuki välillä unohtaa hihnassa olemisen ja elellä vähän ressittömämpää elämää. Syksy on aikas kurja, kun vain sataa ja sataa. Jospa se talvi tulis kohta, nii ei tarvis tuolla kurassa mennä..

Ps. oon tosi huono laittaa kuvia tänne. kamera vaa ei oo nyt matkassa edes ja ainanen kuvien ottaminenkin on vähän jääny. mä en tykkää kuvata mustaa koiraa. no kuvia tulee joskus...

Demipemipensu

Kuulumiset. Demi on kasvanut kovasti, painaa noin 7kg! Hui! Parin viikon päästä pitää muka vauva viijä jo ekaan rokotukseen!

No mitä me ollaan tehty? Ollaan kuletut ties missä mailla ja kaduilla ja metsissä ja kaupungissa ja ja ja. Reipas pentu on! Ja jee aluksi jännittävä lähibussi ei oo enää ollenkaan nii jännä, neiti vaa kulkee reippaasti mamman kans ja rupeaa nukkumaan kulkuvälineessä kuin kulkuvälineessä! Jee! Myös korkeat paikat, portaat ja sillat jenjne on neidille helppoja paikkoja, joista vaan mennään yli ohi ja ympäri. Ohitustilanteetkin on alkaneet sujua mukavasti, toiset koirat on vielä liiankin kivoja joitten luokse haluais mennä. Ihmisten ohi mennään yleensä nätisti, kontaktia ottaa mukavasti lenkin aikana. Voi kuinka ylpee oon reippaasta pikkutirpasta. Kaupungillakin vaa reippaasti tassutellaan eteenpäin vaikka tapahtuis lähes tulkoon mitä vaa.

Ollaan me myös vähän tottisteltu. Sivulletuloja, takapäänkäyttöä, sivulla pysymistä, maahanmenoa ja maassa pysymistä. Sekä tietty kontaktia kontaktia kontaktia ollaan vahvitettu. Sivulletulot menee ihan kivasti, välillä vaan ohjaaminen tuottaa ohjaajalle vaikeuksia, kun pentu sinkoilee käden perässä sinne sun tänne ja ohi ja tekee kaiken maailman kuperkeikat, mutta sitten kun itse muistaa olla rauhallinen (niii niii nii), nii alkaa onnistumisiakin tulla aikas mukavasti. Maahanmenossa ollaan alettu vähentää käsimerkkiä, ja kivasti sekin alkaa onnistua vähemmällä käsimerkillä. Sivulla pysyminen sujuu kans ihan ok, kun vaan muistaa taas raauhaaallliiiseeessti. No eiköhän me tästä etiäpäin taas mennä ja aleta lisätä vaikeustasoa ja opetella jotakin uuttakin. Myös jonkin verran ollaan harjoteltu esineiden kantamista ja sellasta, jota on ehkä ihan hyvä jo näni pikkupentu vaiheessa vahvistaa, että esineet on sit isonaki kiva juttu, joita voi ottaa suuhun. Mut kaikin puolin meillä menee kivasti!

Kuva parin viikon takaa, Demi <3 Dante

Junailua taas, bussi ja velipoika Dante, sekä uudet tuttavat

Jo reilu viikko on yhteiselämää takana ja alan päästä samalle aaltopituudelle Demin kans. Mä vaan en oo koskaan ollu mitenkään labukka-ihminen, mutta kyllä tähänki alkaa tottua ja onhan se mukavaa, kun on tollanen jeejee kaikki on niii ihanaa koira, joka rakastaa kaikkea ja kaikkia ja jos haistaa ruokaa, niii kaikki muu on niiiiiiin yhdentekevää. Eli hieman erilaista kuin saalisviettisen saksalaisen kans eläminen.

Tiistaina käytiin Demin kans pikkunen junamatka ja kattomassa velipoika Dantea. Olihan ne melkosia riiviöitä, kun pääsivät pemuamaan. No junamatkat onneksi on sujunu alusta asti hienosti, neiti alkaa vain nukkumaan ja nukkuu koko matkan. Paikallinen bussi on Demistä vielä hieman jännä paikka, kun silläkin ollaan muutaman kerran liikuttu pikkumatka, no jospa siitäkin tulee pikkuhiljaa vähän mukavampi juttu, ettei kanssa matkustajien tarvii kuunnella vinisevää pikkuipanaa.

Demi on myös oppinu yksinolemisen jalon taidon! Hienosti osaa olla yksin kotona ja hiljaa. Aina kun lähen pois kotoa, nii käy vaa ovella kattomassa ja palaa takasin omalle paikalle nukkumaan. Jee! Myös hihnakäytös on alkanut "paranemaan" pikkuhiljaa, hitaasti ja varmasti. Välillä toki pitää olla niin neitinä aamulla kun on kylmä ja vettä sataa, ettei voi mennä ulos missään nimessä yökkk! Mut ne jatkuvat "en kävele, en minnekkään"-kohtaukset on vähentyneet ja reippaasti kävellään eteenpäin myös hihnassa. Vastaantulevat tyypit kiinnostaa, mutta onneksi on olemassa kaikkien labukoitten houkutus - ruoka! Sit hienosti ohitetaan. Kontaktikävelykin onnistuu hienosti lenkin varrella ja hienosti jaksaa keskittyä pikkuneiti.

Tottiksen osalta ollaan tehty, istumista, kontaktia, kontaktia ja vielä kerran kontaktia. Tietty perus luoksetuloja. Sit maahanmenoa ja sivulle tuloja. Ja hienosti typykkä jaksaa keskittyä (taas kerran se ruoka..;)). Sivulletuloissa neiti näppärä pysyy jo hyvin sivullakin kun nousee itse ylös "normaaliin asentoon" ja palkkaa kontaktista. Maassa pysyminenkin alkaa luonnistua. Kiva tottiskaveri edelleen!

Viikonloppu oltiin käymässä minun kotikotona, eli junalla ja autolla matkustusta tuli taas ja hienosti meni. Junassa suoraan nukkumaan ja nukku koko junamatkan ja sit sieltä siirryttiin autoon ja jatkoi vain unia. Hieno tyttönen. Viikonloppuna Demi sai paljon uusia ihmiskavereita ja pääsi elämään vähän enemmän ihmismäärän joukossa mitä meillä täällä. No Demihän ei ollut moksiksaan, vaan nautti ihmisten seurasta ja oli menossa mukana jatkuvasti. Aina ois ollu jonkun mukaan melkeinpä lähdössä. Myös aseen laukkauksia Demi kuuli useampaa otteeseen (hirven metsästys, ymsyms), eikä välittänyt niistäkään kuin ekalle kerrallla hieman että hetkonen mikäs se tuo olikaan. Rohkea tyttö on myöskin. Demi pääsi myös liikkumaan metsässä ja tutkimaan luonnonihmeellisyyksiä. Kaikin puolin viikonloppu sujui hyvin ja Demistä pidettii kotipuolessa oikein paljon! :D

Kuvia laitan taas kerran myöhemmin...