Jee, nytku ollaan päästy vuodessa jo melkein siihen pisteeseen, että aletaan suunnitella uuden vuoden partyja ja itse uutta vuotta! Niin kai sitä täytyy meikäläisellä alkaa pistää tavoitteita kehiin, niin itselleni kuin Demille.
DEMI VUOSI 2013 TAVOITTEET:
-Eka tavoite on tietenkin päästä opaskoiraksi, mutta siihen itse opaskoiraksi kasvamiseen liittyy monia muitakin juttuja
-Pysyä terveenä, olla terve luustoltaan yms.
-Oppia vielä paremmin rauhoittumaan, siis eritilanteissa ja paikoissa
-Osata tokon alokasluokan liikkeet
-Sosiaalistua vielä lisää, käydä erilaisissa paikoissa
-Opetella sitä, miten vieraat ihmiset kohdataan rauhallisesti, ilman ilohyppyjä ja loikkia
-Kasvaa isoksi ja "aikuiseksi"
OHJAAJAN TAVOITTEET:
-Kerätä itselle lisää intoa treenaamiseen
-Tehdä käyttökelpoiset koulutussuunnitelmat ja pyrkiä toteuttamaan ne
-Kaivaa jostain itselle lisää hermoja
-Kehittyä kouluttaja
-Kokeilla erilaisia tapoja, muistaa tehdä asioita monella eritavalla
-Oppia virheistä
-Hyväksyä virheet
-Ottaa itseä niskasta kiinni ja yrittää uudestaan
(Joo omat tavoitteet on aika perusmeininkiä, mutta niin totta. Jos ne kirjottaa ylös, niin eiköhän ne sitten paremmin onnistu, joohan?)
perjantai 28. joulukuuta 2012
keskiviikko 26. joulukuuta 2012
Uusi vuosi, uudet kujeet
Tai ainakin melkein. Uusi ulkoasu! Mustavalkeaa, perus juttuja, mä tykkään. Mutta harmikseni jouduin laittamaan Demistä vanhan kuvan, koska tavoitteesta huolimatta, en ole vielä päässyt kameran kanssa liikenteeseen. Ehkä vielä tässä loman aikana!
Ekana voisin kertoo pikkusanaset meidän tän hetken treenailuista, tai voiko niitä edes treenailuksi sanoa...jaa-a. No kuitenkin.. Päälimmäisenä juttuna on sivulle tulo, siis mä se jaksan olla niin nipo ja kiire (kaikki mulle nyt ja heti), että mä menetän hermoni lähes tulkoon heti, kun joku ei onnistu sillä punasella sekunnilla. No ollaan tehty aina ennen ruokaa (tai ainakin melkein aina..) pikku nami tottista. Jes. Eli pääpaino tosiaan on ollu saada sivulle tulo edistymään edes johonkin suuntaan, tuntuu, että ollaan junnattu samassa pisteessä jo liian kauan. Elikkäs, käsiohjaamisen minimointi on nyt kova sana tässä mökissä. Ekaksihan mä kuljetin Demiä namikäden perässä sivulle samalla liikuttaen oman jalan liikkeen mukana, no kun "kaikki tänne ja heti"-asenne alko jylläämään jo parin ekan reenin jälkeen, niin jätin koko jalan siirron pois. Sen jälkeen oon ohjannu Dipitassun pelkällä namikädellä tämän "puoliympyrän" muotoisen lenkin kautta sivulle, perusasentoon. Ja ai että ku välillä on nii pirun vaikee saada suora perusasento, sii ai että. Aina ollaan joko liian edessä, liian takana, liian vinossa tai liian kiinni tai liian kaukana, tai milli pää väärässä asennossa. No kuitenki, nyt ollaan jo muutamassa viime reenissä päästy häivyttämään tota puoliympyrää, ja nätistihän se Demitsu alkaa hakea oikeaa paikkaa. Nätistähän se pyöräyttää pyllynsä siihen viereen ja nätistihän se hakee kontaktia jnejne. Eli jotain ollaan kai oikein tehty viime kuukausina! Jee!
Ja siis eniten mua ressaa ja rassaa se, kun ei olla oikein päästy tekeen mitää tottisjuttuja häiriössä. No oonhan mä tuolla lenkkipolun varrella aina jotain pientä koittanu säätää, mut niinku missään, missä ois toisia koiria. Ja silleen. Harmittaa suunnattomasti, ois vaan enemmän aikaa, nii alkaisin katella jotain kivaa reeniporukkaa ja ois auto jolla kulkea...Hmph!! Tasan ei käy onnen lahjat, no täytyy koittaa saada toimimiseen varmuutta tekemällä juttuja eri paikoissa ja erilaisessa häiriössä (just lenkkipolut ja leikkipuistojen läheisyys, liikenne). Ja harmittaa, kun tota ei saa palkata lelulla, se ois niin innokasta tyttöä ja meno ois aivan erilaista, kun nytten, kun kaikki palkitaan namilla ja kehuilla, eikä sillä yhdessä tekemisellä...Huoooh.. No ainakin palkaksi kelpaa erityisen hyvin kaikki mikä edes on joskus saattanut näyttää joltain ruualta..
Toinen meidän reenauskohde on paikkamakuu. Ja joo myönnetään, tää on musta kaikista jutuista tylsin, mutta silti oikeastaa tärkein juttu. Plaaaah, kuka jaksaa tehä jotain monen minuutin mittasia paikkamakuu-harjotuksia (käsi ylös???). Siis oikeesti kuka jaksaa palkata koiraa eka tiheesti ja sitten oottaa jonkun aikaa, pysyä rauhallisena ja palkata koiraa rauhallisesti ja sit taas ootella muutama minuutti ja palkata ja olla rauhallinen. Maailman tylsintä touhua, sanon minä. Ehkä siksi just Euron ja mun vaikein juttu oli just paikkamakuuu, ku mä niin vihasin koko touhua.... Mutta nyt mä yritän heti aluksi saada siitä varman jutun ja reenata sitä enemmän ja en edetä liian nopeeta. Tätäkin pitäis tehä enemmän häiriössä. Kohta koko koira on sellanen ryhmää "kyllä se kotona osaa"..
Asiasta kukkaruukkuun. Demillä alkaa maitohampaiden aika olla historiaa. Joka päivä irtoilee muutama hammas ja pureminenkin on nyt kummasti vähentyny. Ehkä se on alkanut aikuistua ja tajuta jo jotain? Kuulostaa hullulta. Neitonen painaakin jo jotain reilu 17kg :o Ei oo enää mikää pikkukoira, jota voi pittää sylissä all day long. Mutta virtaa piisaa, mutta rauhottuakin osataan, ainakin aina välillä, kun ei ihmiset oo lässyttämässä ja silittämässä.
Ooo. Onneksi saa vielä lomailla, ei niinku yhtää inspais palata kouluun tän loman jälkeen. Kotona on nii rentoo ja kivaa. Ja rauhallista! Se vaan, kun koko ajan pitäis jotain syödä....Tai tosiaan pitäiiiiis. ja pitäääisi.. No näihin (kuviin) ja tunnelmiin.....
Ekana voisin kertoo pikkusanaset meidän tän hetken treenailuista, tai voiko niitä edes treenailuksi sanoa...jaa-a. No kuitenkin.. Päälimmäisenä juttuna on sivulle tulo, siis mä se jaksan olla niin nipo ja kiire (kaikki mulle nyt ja heti), että mä menetän hermoni lähes tulkoon heti, kun joku ei onnistu sillä punasella sekunnilla. No ollaan tehty aina ennen ruokaa (tai ainakin melkein aina..) pikku nami tottista. Jes. Eli pääpaino tosiaan on ollu saada sivulle tulo edistymään edes johonkin suuntaan, tuntuu, että ollaan junnattu samassa pisteessä jo liian kauan. Elikkäs, käsiohjaamisen minimointi on nyt kova sana tässä mökissä. Ekaksihan mä kuljetin Demiä namikäden perässä sivulle samalla liikuttaen oman jalan liikkeen mukana, no kun "kaikki tänne ja heti"-asenne alko jylläämään jo parin ekan reenin jälkeen, niin jätin koko jalan siirron pois. Sen jälkeen oon ohjannu Dipitassun pelkällä namikädellä tämän "puoliympyrän" muotoisen lenkin kautta sivulle, perusasentoon. Ja ai että ku välillä on nii pirun vaikee saada suora perusasento, sii ai että. Aina ollaan joko liian edessä, liian takana, liian vinossa tai liian kiinni tai liian kaukana, tai milli pää väärässä asennossa. No kuitenki, nyt ollaan jo muutamassa viime reenissä päästy häivyttämään tota puoliympyrää, ja nätistihän se Demitsu alkaa hakea oikeaa paikkaa. Nätistähän se pyöräyttää pyllynsä siihen viereen ja nätistihän se hakee kontaktia jnejne. Eli jotain ollaan kai oikein tehty viime kuukausina! Jee!
Ja siis eniten mua ressaa ja rassaa se, kun ei olla oikein päästy tekeen mitää tottisjuttuja häiriössä. No oonhan mä tuolla lenkkipolun varrella aina jotain pientä koittanu säätää, mut niinku missään, missä ois toisia koiria. Ja silleen. Harmittaa suunnattomasti, ois vaan enemmän aikaa, nii alkaisin katella jotain kivaa reeniporukkaa ja ois auto jolla kulkea...Hmph!! Tasan ei käy onnen lahjat, no täytyy koittaa saada toimimiseen varmuutta tekemällä juttuja eri paikoissa ja erilaisessa häiriössä (just lenkkipolut ja leikkipuistojen läheisyys, liikenne). Ja harmittaa, kun tota ei saa palkata lelulla, se ois niin innokasta tyttöä ja meno ois aivan erilaista, kun nytten, kun kaikki palkitaan namilla ja kehuilla, eikä sillä yhdessä tekemisellä...Huoooh.. No ainakin palkaksi kelpaa erityisen hyvin kaikki mikä edes on joskus saattanut näyttää joltain ruualta..
Toinen meidän reenauskohde on paikkamakuu. Ja joo myönnetään, tää on musta kaikista jutuista tylsin, mutta silti oikeastaa tärkein juttu. Plaaaah, kuka jaksaa tehä jotain monen minuutin mittasia paikkamakuu-harjotuksia (käsi ylös???). Siis oikeesti kuka jaksaa palkata koiraa eka tiheesti ja sitten oottaa jonkun aikaa, pysyä rauhallisena ja palkata koiraa rauhallisesti ja sit taas ootella muutama minuutti ja palkata ja olla rauhallinen. Maailman tylsintä touhua, sanon minä. Ehkä siksi just Euron ja mun vaikein juttu oli just paikkamakuuu, ku mä niin vihasin koko touhua.... Mutta nyt mä yritän heti aluksi saada siitä varman jutun ja reenata sitä enemmän ja en edetä liian nopeeta. Tätäkin pitäis tehä enemmän häiriössä. Kohta koko koira on sellanen ryhmää "kyllä se kotona osaa"..
Asiasta kukkaruukkuun. Demillä alkaa maitohampaiden aika olla historiaa. Joka päivä irtoilee muutama hammas ja pureminenkin on nyt kummasti vähentyny. Ehkä se on alkanut aikuistua ja tajuta jo jotain? Kuulostaa hullulta. Neitonen painaakin jo jotain reilu 17kg :o Ei oo enää mikää pikkukoira, jota voi pittää sylissä all day long. Mutta virtaa piisaa, mutta rauhottuakin osataan, ainakin aina välillä, kun ei ihmiset oo lässyttämässä ja silittämässä.
Ooo. Onneksi saa vielä lomailla, ei niinku yhtää inspais palata kouluun tän loman jälkeen. Kotona on nii rentoo ja kivaa. Ja rauhallista! Se vaan, kun koko ajan pitäis jotain syödä....Tai tosiaan pitäiiiiis. ja pitäääisi.. No näihin (kuviin) ja tunnelmiin.....
perjantai 21. joulukuuta 2012
Eläinten joulu
Nyt kun kerta sairaana makaan kotona, niin kirjoitus inspis nousee! Niin päätinpä kirjottaa vielä toisen tekstin tänään. Tai oikeastaan oman tylsyyden vuoksi vain listata Demin saamat joululahjat:
Täytteetön pupu! Demillä on ollut tällanen kettu (Euron vanha, rikottu...ylläri), jota se on rakastanu, nii saa nyt ihan oman (ja ehjän..).
Uuden narupötkylän. Näitä se tykkää kans kannella ja pureskella. Entinen on hukkunut jonnekkin. Ja nää on muutenkin kestäviä leluja.
Ja ehkä hän saa myös lämpimän manttelin! + luita
Ja kisulin lahjat
+ herkkuja!
Kunhan pääsen kotiin niin pääsen kuvailemaan Demiä, piiiitkästä aikaa! Mut lumi + musta koira = öööööörrrrääärrr... Mutta joku joulukuva ois kiva saaha nappastua ja muutenkin toi banneri plus koko ulkoasu on aika kökkö, nii vois niitä muokkailla! Ja vähän päivittää kuvasia, ku neeeeti on jo nii isoooo!!
Ja ehkä hän saa myös lämpimän manttelin! + luita
Ja kisulin lahjat
Kunhan pääsen kotiin niin pääsen kuvailemaan Demiä, piiiitkästä aikaa! Mut lumi + musta koira = öööööörrrrääärrr... Mutta joku joulukuva ois kiva saaha nappastua ja muutenkin toi banneri plus koko ulkoasu on aika kökkö, nii vois niitä muokkailla! Ja vähän päivittää kuvasia, ku neeeeti on jo nii isoooo!!
Tonttu ei vaan saa unta
Kolme yötä jouluun on laskin aivan itse! Vau, aika menee nopsaan. Tänään lähden kotikotiin joulun viettoon jee! Tänään olis siis ollu vielä yks työpäivä klinikalla, mutta meikäläiselle nosti kuumeen, nii eipä sitä sitte. Harmittaa olla just vika päivä pois.. No ei voi muuta ku toivoo, että tää kuume nyt hellittäis ennen aattoa.. Nyt siis käytän tän aamupäivän makaillessa ja lääkkeitä "nauttiessa", iltapäivästä juna lähtee kohti pohjoista!
Tällä viikolla Demi sai "vikan" rokotuksensa ja seuraavat vasta vuoden iässä. Ja silmätulehduskin saatiin kuriin. Parina päivänä Demitsuuni oli mulla mukana töissä. Muuten ei oikeastaan mitään suurempaa oon tapahtunu meijän elämässä. Ollaan me vähän (lue: minimaalisesti) treenattu jotain.. Mut enimmäkseen rauhottumista ennen ruokakupille pääsyä. Siis voinko mitään muuta vihata enempää kuin koiraa joka tärisee horkassa ja kuolaa, kun käskee maahan ennen ruokakipolle pääsyä. No nytpä sit oottelen aina, että Demi rauhottuu ilman mitään käskyjä. Ekana kertana siinä meni yli puoli tuntia, eka se yritti mennä kupille, kun laitoin sen maahan, mut komensin pois, sit se istu-meni maahan-leikki kuollutta-vinisi-vikisi-hoksasi, että empä taija ruokaa saaha-niin rupean nukkumaan JEE! Tokalla kerralla jo hokasi asian nopeammin. Jospa se siitä..
Demi on aivan innoissaan aina, kun pääsee ulos hyppimään lumeen. Mut tassuparkoja meinaa ruveta välillä palelee, ja neiti pomppii kolmella jalalla. Aattelin ostaa Demille jonkun manttelin ja tossut, mut saa nyt nähä. Demin omat joulupaketit on jo kääritty kääreisiin ja ootellaan jouluaattoa innolla!
Hyvää joulun odotusta kaikki!
Tällä viikolla Demi sai "vikan" rokotuksensa ja seuraavat vasta vuoden iässä. Ja silmätulehduskin saatiin kuriin. Parina päivänä Demitsuuni oli mulla mukana töissä. Muuten ei oikeastaan mitään suurempaa oon tapahtunu meijän elämässä. Ollaan me vähän (lue: minimaalisesti) treenattu jotain.. Mut enimmäkseen rauhottumista ennen ruokakupille pääsyä. Siis voinko mitään muuta vihata enempää kuin koiraa joka tärisee horkassa ja kuolaa, kun käskee maahan ennen ruokakipolle pääsyä. No nytpä sit oottelen aina, että Demi rauhottuu ilman mitään käskyjä. Ekana kertana siinä meni yli puoli tuntia, eka se yritti mennä kupille, kun laitoin sen maahan, mut komensin pois, sit se istu-meni maahan-leikki kuollutta-vinisi-vikisi-hoksasi, että empä taija ruokaa saaha-niin rupean nukkumaan JEE! Tokalla kerralla jo hokasi asian nopeammin. Jospa se siitä..
Demi on aivan innoissaan aina, kun pääsee ulos hyppimään lumeen. Mut tassuparkoja meinaa ruveta välillä palelee, ja neiti pomppii kolmella jalalla. Aattelin ostaa Demille jonkun manttelin ja tossut, mut saa nyt nähä. Demin omat joulupaketit on jo kääritty kääreisiin ja ootellaan jouluaattoa innolla!
Hyvää joulun odotusta kaikki!
tiistai 11. joulukuuta 2012
Demi on paras
Heippa!
Eilen sain pikkupalleron takasin kotiin. Ja neiti näppärähän oli ollut pätevänä Opaskoirakoululla. Paljon kehuja sai reippaudestaan ja rohkeudestaan! Jee, tästä on hyvä jatkaa. Muutenkin kaikki D-pennut olivat olleet reippaita mitä suurimmassa määrin, hyvähyvä!
Pennuillahan oli eilen ns. testit, joissa nähtiin suuntaa antavasti millaisia pennut ovat luonteeltaa ja ominaisuuksiltaan. Myös kaupungilla pennut olivat käyneet kouluttajan kanssa. Oon kyllä ylpee pikku vaavelista, ku se on niin reipas.
Eilen käytiin junaa oottellessa kiertelemässä yhdessä kauppakeskuksessa Tikkurilassa. Siellä oli paljon ihmisiä ja vilinää, mutta Demi oli silti ihmeen nätisti, tosin velipoika Dante oli välillä turhankin kiinnostavaa leikkiseuraa. hmhp. Käytiin toisessa kerroksessa ja kateltiin taas lasiseinän takaa alas, reippaana häntä heiluen katto alhaalla käveleviä tyyppejä. Hissilläkin taas hurautettii ylös ja alas, hienosti meni =)
Jos jotain hyvää niin jotain huonoakin. Demillä on silmätulehus paraillaan ja tippakuurilla on tällä hetkellä vielä. Mutta toivotaan, että menee ohi tolla kuurilla.
Nyt vain aletaan taas Demin kans harjottelee tottisjuttuja ja muuta mukavaa, ja odotellaan joulua ja lahjoja ;) Ollaanha me oltu tooooosi kilttejä, tai ainaki Demi on ollut!
Joulun odotusta!
Demi ja Dante Tikkurilan rautatieasemalla.
Junassa alkoi jo väsy painaa.
Eilen sain pikkupalleron takasin kotiin. Ja neiti näppärähän oli ollut pätevänä Opaskoirakoululla. Paljon kehuja sai reippaudestaan ja rohkeudestaan! Jee, tästä on hyvä jatkaa. Muutenkin kaikki D-pennut olivat olleet reippaita mitä suurimmassa määrin, hyvähyvä!
Pennuillahan oli eilen ns. testit, joissa nähtiin suuntaa antavasti millaisia pennut ovat luonteeltaa ja ominaisuuksiltaan. Myös kaupungilla pennut olivat käyneet kouluttajan kanssa. Oon kyllä ylpee pikku vaavelista, ku se on niin reipas.
Eilen käytiin junaa oottellessa kiertelemässä yhdessä kauppakeskuksessa Tikkurilassa. Siellä oli paljon ihmisiä ja vilinää, mutta Demi oli silti ihmeen nätisti, tosin velipoika Dante oli välillä turhankin kiinnostavaa leikkiseuraa. hmhp. Käytiin toisessa kerroksessa ja kateltiin taas lasiseinän takaa alas, reippaana häntä heiluen katto alhaalla käveleviä tyyppejä. Hissilläkin taas hurautettii ylös ja alas, hienosti meni =)
Jos jotain hyvää niin jotain huonoakin. Demillä on silmätulehus paraillaan ja tippakuurilla on tällä hetkellä vielä. Mutta toivotaan, että menee ohi tolla kuurilla.
Nyt vain aletaan taas Demin kans harjottelee tottisjuttuja ja muuta mukavaa, ja odotellaan joulua ja lahjoja ;) Ollaanha me oltu tooooosi kilttejä, tai ainaki Demi on ollut!
Joulun odotusta!
lauantai 1. joulukuuta 2012
Hei me reenataan
Demi jäi mun Helsingin reissun jälkeen vielä viikoksi tarhailemaan Opaskoirakoululle. Tyllerö on siellä kuulema kuin kotonaan ja mikäs sen mukavempaa, kun saa olla lähes koko ajan ihmisten ja muiden koirien kanssa. :--) Eipä neiti ollu moksiskaan vaikka ei häkissä ole koskaan ollutkaan. Käytiin opintomatkan aikana kerran moikkaamassa penskoja okk:lla. Ja reippaina olivat=) Saa nähä sit viikon päästä, kun haetaan penskat ns. pentutestin päätteeksi kotiin, alkaako arkielämä maistua puulta (kirjaimellisesti..). No asiasta kukkaruukkuun taas kerran tässä meidän kuulumiset lyhykäisyydessään, joudun viettämään koiratonta elämää viikon verran vielä ja sit saan oman sydänkäpysen takasin kottiin!
Tilaa:
Blogitekstit (Atom)