Tää on uutta, eikä tää lopu koskaan

Viikonloppu ois voinu jatkua vielä jonkun aikaan, ahistaa ja masentaa taas tää arki ja tää koko paikka... Ehkä vielä jonain päivänä voi olla tyytyväinen elämäänsä ja asuinpaikkaansa ja kaikkeen muuhunkin, joka liittyy ylipäätään koko elämään. 

Mutta viikonloppuna oli oikein mainio ulkoilu ja kuvailu ilma, niin enpä pöhise enempää vaan loppuun pitkästä aikaa kuvasiaa!

Tuholaislabbis

Voihan lapukka. Pari päivää takaperin mun ihana pentupentunen oli sitten vihdoin ja viimein tehnyt ekan suuremman tuhon, sitten kännykän laturin jälkeen.. Oli neiti päättäny maistella, miltä mahtaa maistua petauspatjan sisukset, taisi makuelämys maistua sen verran pahalta, että oli vaa päättäny nykiä muovipussillisen paloja irti. Nojoo, olihan se odotettavissa, että ehkä vielä joku päivä vastassa ei ookkaan niin kiva ylläri. Mutta mä luulen, että tää "sekoilu" johtu vaan siitä, että Demin oppima päivärytmi meni sekasin, ku miekkonen lähtiki töistä tultuaan melko pian pois kotoa ja Demi jäi tavallaan toisen kerran yksin ja oli aivan sekaisin sillonkin, kun tulin kotiin.. Ainakin näin minä luulen, koska koskaan aikaisemmin ei oo tehny mitään tollasta tai ollu tollanen sekopää, ku oon tai miekkonen on tullu kotia.. Eikä kyllä sitten seuraavana päivänäkään ollu tehny yhtikäs mitää, paitsi ollu sängyssä ja ottanu toisen tyynyn lattialle :D Että omituista, mutta toivoa sopii, että ei enää koskaan tollasta ylläriä, ku tuun töistä kotii!

Eilen tultiin maalle ja huomenna ois taas aika palata takasin savon suuntaan. Hohhoi viikonloput menee liian nopeeta. Eilen matkustettiin illalla junalla taas kerran ja lemmikkivaunussa oli muitaki kamuja, jotka ei ollukkaa nii koirakamuja, toinen haukku ja murisi ja toinen murisi ja yritti hyökätä päin.. No onneksi Demi ei ottanu niistä kaameeta ressiä vaan olis kaikesta huolimatta ollu halukas vähän leikkimään ja nuuskimaan toisia. No hoksas kuitenkin, että juna ei edelleenkään ole se paikka, jossa alettais pitää mitään koirien bileitä ja alko nukkumaan. 

Tänään ollaan pyöritty lumessa ilman rajoja ja leikitty serkkulasten kanssa, mainiota miten rennosti Demi suhtautumaan ihmisiin kuin ihmisiin, mä oon jopa vähän yllättyny, kuinka lepposasti ja nätisti se osas olla lasten seurassa, vaikkei ole paljoa lasten kanssa touhunnu :) Huomenna vielä otetaan lepiä ja taas maanantaina alkaa ah aina niin ihana arki ja klinikka kutsuu taas työläistä potilaineen! 

Koulutussuunnitelma

Koulussa opin, kuinka hyvä ja kätevä tapa on tehä aina tietylle ajanjaksolle tavoitteikas, mutta realistinen koulutussuunnitelma. Vaikka en nyt Demin kanssa aiokaan reenata tottista niin paljoa, kuin tein esim Euron kanssa, niin suunnitelma ois toki kätsy olla.

Koulutussuunnitelma ajalle tammikuu 2013 - maaliskuu 2013

TOKO_
SIVULLETULO - vahvistetaan sivulle tuloa, mininmoidaan käsiohjaaminen, käden tökkiminen pois, kontakti pysyy paremmin (enemmän häiriötä), nopeus
SIVULLA SIIRTYMINEN - tehdään eteen, oikealle ja vasemmalle, vähennetään käsiohjaamista ainakin eteenpäin siirtymisessä
SEURAAMINEN - imutusta, imutusta... pieniä hetkiä irti kädestä, kontaktikävelyä. liikkeelle lähtöjä ja pysähdyksiä, ohjaaja muistaa tehdä rauhallisesti..
MAAHANMENO, PAIKKAMAKUU - maahanmenot on nopeita, niihin ei oikeastaan panosteta niin paljon, pidetään yllä. paikkamakuu häiriössä, pitempiä aikoja, pitempi välimatka
LIIKKEESTÄ SEISOMINEN - jos ohjaajan mielenkiinto riittää niin tätä koitetaan taas alkaa tehdä, parina reenikertanu tehty, mutta ei oikein sujunut, jätettiin vielä hautumaan labramoottorin pääkoppaan, jospa se siitä.

Siinä lyhykäisyydessään. Yritetään treenata joka päivä vähän jotain ainakin, mutta parempihan se on vähän kerralaan useana kertana mitä yhdesti liikaa :P

Me ollaan vaan ja hengaillaaaaaann

Ollaan vielä elossa ja hengissä ja hyvissä ruumiin voimissa. Mitä nyt meikäläinen loman jälkeen aloitti työharjottelun tossa lähellä olevalla eläinklinikalla. Joka päivä tulee taas aimo annos uutta oppia, nii meinaa siinä taas olla päivän jälkeen ihan puhki ja poikki!

No Demistä nyt voisin pikaisesti sanoa, että ihan hyvin menee. Mulla on taas kausi, että lapukat on peestä jne. Mutta Demi kyllä on aivan ihana pakkaus (ainakin välillä jos ei oteta huomioon sitä että joka yksinolon jälkeen päiväpeitto ja tyynyt on otettu lattialle... ja muuta sellasta..) ja jos ei oteta huomioon, että on ihan ok kuolata metrin mittaset kuolavanat ennen ku saa luvan mennä syömään....
Pää osin Demin kans ne pääpointit vois olla rauhottuminen, ohitukset lenkeillä ja kyläilijöiden hieman rauhallisempi vastaanotto (mut hei ihmiset on nii kivojaaa....).

Rauhottuminen sujuu ihan okei, välillä, välillä taas no, ei niin hyvin. Ainakin sillon jos on tiedossa, että kohta on ruoka aika. Ohituksetkin sujuu ihan kivasta, ihmiset ohitetaan lähes poikkeuksetta läheltäki ihan nätisti, koiratkin ohitetaan nätisti, jos ne ei hauku tai hypi kohti. Välillä oon käyttäny nameja ohituksissa, välillä en. Jos ei oo nameja matkassa, niin en noteeraa vastaantulevia ollenkaan vaan kävelen vain ohi sanomatta Demille mitään, vaikka se yrittäisikin mennä vastaantulevan koiran luokse..
Vieraat kotona on taas asia erikseen, välillä nekin on kuin ilmaa (ainakin melkein..) mutta yleensä (lue:lähes aina) ne on nii superkivoja ku niitä voi nuolla ja ne silittää ja sit on pakko hyppiä vähän..

No siinä meidän kuulumiset näin pikapostauksena. Nyt täytyy lähteä taas töihin ja kattomaan, mitä tää päivä tuokaan tullessaan!

Napapiirin sankareita

Ja johan se 2012 vuosi jäi taakse. Vuosi piti sisällään monen monta kivaa hetkeä sekä myös muunlaisia tunteita. Ei voin vain kun toivoa, että tämä tuleva vuosi tuo tullessaan kaikkea kivaa ja uutta elämään. Vuoden 2012 pääpointteina voisin kuitenkin nostaa muutaman jutun: Euron lähtö kohti uutta elämää, oman elämän kasaamin ja suunnan haku, valmistuminen ammattiin, muutto yhteen herran kans, uuden koulun aloitus, hosulin ja demin tulo meikäläisen elämään. 

No nyt on kuitenki jo vuosi uus ja entinen jääköön muistoihin!

Meillä vuosi vaihtui aika lepposasti, pari sidukkaa naamariin ja jo alkoi uni maistua ainaki minua. Demi ei ollut paukkeesta ja pokseesta moksiskaan. Vaikka pihallakin käytiin muutamia kertoja rakettien loistaessa ja paukkaessa taivaalla. Katto vaa, että aijaa näin tällä kertaa. Sisällä vain nukuttiin rauhaisasti niinku aina.

Nyt oon taas saanu kameran takas toimintaa ja laulamaan, nii jes! Ehkäpä vielä loppu viikosta saatte jotain video materiaalia meijän toiminnasta ja kuvasiakin paremmin.

Hyvää uutta vuotta 2013!!!