Kuumetta...

Siis sitä kuuluisaa koirakuumetta ilmassa, siis sitä ihka ikiikiikiomakoiraKUUMETTA. Ja ei minkä tahansa koiran kuumetta vaan susikoirakuumetta, sakemannikuumetta, joka myös saksanpaimenkoirakuumeena tunnetaan. Voi siis oisko oikeesti kivempaa ku sellanen harmajainen toveri, joka on yhtä tohelo ku saksalainen vaan voi olla!

Siis tämmönen, ai että. Eero pikkusena tillerona, tuostaki jo aikaa liikaa. Voi että oikeesti miettikää kuinka ihanaa ois omistaa tollanen....

Mutta toisena varteen otettavan vaihtoehtona on saksalaisen rinnalle noussut eräs toinenki rotu. Nimittäin tsekkiläinen tsekinpaimenkoira, chodsky pes! Saa nyt nähä, jahka hamaassa tulevaisuudessa sen oman koirulin laitan, että mimmonen se on. Jompikumpi näistä ainakin luultavasti, koska ei tuo luppakorvaisen mustan rotu oo vieny mun sydäntä samalla tavalla kuin joku saksalainenpöhöpää. Vaikka Demistä tykkäänkin ja sen kans on kiva touhuta, niin kyllä se nyt on pakko vaan myöntää että labbis ei niiiiiin oo mun rotu!! :D

Mutta nautitaan nyt vain ton ihkuteinikakaran kanssa keväästä ja auringosta, nimittäin edessä piiiiiitkä viikonloppu ja kerranki jopa herralla vappaata, nii suuntanahan on tietenkin kotikonnut, eli maalle mars! Ihanaa pääsisäistä!

Kuka keksi rakkauden?

Pyörremyrsky. Kuvaa varmaan parhaiten tämän hetkistä elämän tilannettani, joka myllertää välillä katolleen välillä taas rajua sivuluisua. No eteenpäin, sanoi mummo lumessa! Koulukin pääsi alkamaan ja taas on niin paljon kaikkea uutta ja ihmeellistä, että huhheijaa. Työssäoppimisestakin tuli selvitty ihan kiitettävin arvosanoin ja kivaahan siellä oli touhuta ja olla!

Eli nyt takas arjessa kiinni. Ollaanhan tässä jo jonkin aikaa koulussa penkkiä kulutettu. Jepjep. Myöskin elämä on ollut aikamoista myllerrystä koko alkuvuoden, mutta asioilla on tapana järjestyä jotenkin päin. Vaikka kyllähän tuo tuntuu, että ainakun joku asia selviää joku toinen asia nostaa päätään. Mutta mä toivon, että nyt alkais tää elämä tasaantua.

Demi on edelleen oma hulivili dibitassunsa. Että ei mitään rajaa. Kaikenlaista kai tässä viimepostauksen jälkeen on tehty ja touhuttu ja sattunut ja tapahtunut, mutta ei mitään erikoista? Kai. Taas ollaan pikkusen jopa tehty tottisjuttuja, pitkän tauon jälkeen. Mutta ei ne mua silleen hulluna kiinnosta, että saa nähä saadaanko me edes tavoitetta osata alokasluokan liikkeet suoritettua. No jospa tää kevät tois tullessaan jonkinlaista motivaatiota tällekin saralle.

Nyt vain taas kouluhommien kimppuun ja josko sitä huomenna taas kouluun! Ja viettämään tänään ihanaa yksinäistä iltaa ja yötä kun herra on koko yön työreissussa. Ääääh. Ens postaus vois pitää sisällään jotain järkevämpää, ehkäpä jopa jostakin aiheesta, eikä vain tällasta turhanpäivästä liirunlaarumia.

Ainii tänään on kevätpäiväntasaus, ihana kevät!