Demi aloittaa koulunkäynnin kohti opaskoiranuraa!!

Jee!!! Tänään tuli siis odotettu soitto Opaskoirakoululta ja niin vain kävi, että Demistä aletaan kouluttaa opaskoiraa! Voi pientä koululaista. Siitä se lähtee...

Yritän saada kirjoitusta aikaan vielä meidän vuodesta, mutta aika on rajallista. Eli blogi hiljenee ainakin hetkeksi ;---)

Opaskoiranpennusta isommaksi opaskoiranaluksi

Niin siinä sitten kävi, että reilu vuosi meni todella nopeasti, kuten olettaa saattaa. Matkalta jäi taas paljon eväitä reppuun, niin kehittäviä, hyviä, ikimuistoisia, kun niitä itkuisia ja epäonnistumisen hetkiä. Mutta ennen kaikkea tämä vuosi on ollut opettavainen ja antoisa, olen saanut viettää sen mainion koiraystävän kanssa. En antaisi tätäkään kokemusta pois mistään hinnasta, vaikka luopuminen aina pahalta tuntuukin.

Aion kyllä kirjoittaa vielä pidemmän sepustuksen meidän kuluneesta vuodesta jne, kunhan saan itselleni sen verran aikaa ja pääsen etsimään kaikki parhaimmat kuvat vuoden varrelta.

Eli Demi Tellu Puuni Tsuuni Tsuunippa lähti perjantaina junalla velipoikansa Danten ja tämän ohjaajan kanssa kohti Vantaata ja Opaskoirakoulua. Pikkuhiljaa alkaa sitten selvitä tuleeko neiti näppärästä ikinä ihan oikea opaskoira! Jännityksellä odotellaan kuulumisia sieltä suunnasta!


Mukavaa ja jännityksellistä viikkoa!!

Ristiriitaa

Heips.

Hyvin ahkeraakin ahkerampaa tämä meidän, tai no minähän tätä kirjoittelen, kirjoittelutahti. Mutta kun ei jaksais tikusta alkaa vääntää mitään sen fiksumpaa tarinaa.

Uskokaa tai älkää täällä on ollu jo luntakin, tosin nyt pihamaa ja takapiha muistuttaa kuralammikkoa ja koirien tassut ja mahanaluset lähinnä sitä samaa, eli kuralammikko. Tykkään!! No ei auta kuin toivoa, että lunta saatais pian taas, nii säästyttäis niiltä miljoonilta lattian ja koiran luutuamiskerroilta! Onneksi en omista valkosta koiraa, sillä siinä vaiheessa mahtaisin jo itkua tihrustaa, kun nytkin se on jo välillä lähellä.. No koirat on koirii, ja ihania onkin=)

Tuossa pari päivää sitten ylen kanavilta tuli taas ihmismaailmaa hämmästyttävä video koirista. Suosittelen, linkki videoon : VIDEO. Kyllä sitä aina välillä muistaa kuitenkin kuinka onnekas on, kun saa jakaa päiviä ja elämää tuollaisten ihanien ja viisaiden otusten kanssa, vaikka pakko myöntää ei aina ihan koirien ajatusmaailman tasolle valitettavasti pääsekään. Miten koirat voikin olla niin persoonia...

Ja taas hetki lähempänä sitä, että rakas Demi lähtee Okk:lle testeihin. Koko ajan ajatus siitä, että Demi ei ehkä enää palaakaan meidän laumaan, ainakaan pysyvästi, tuntuu, ja sattuu. Mutta olen ajatellut, että kuka leikkiin ryhtyy, niin leikin kestäköön. Oon niin varma, että tämä tulee olemaan (ainakin tällä erää;) viimeinen pentuli, joka vain käväisee elämässä. Kyllä se seuraava on jo se ihan oma harrastuskoiran poikanen. Ootan kyllä jo innolla sitäkin, kun saan ihan ihka ikikioman pennun syliini, vaikken toki ole vielä koko pentuasiaa loppuun asti miettinytkään, mutta ainahan sitä saa haaveilla ja suunnitella, kyllä mulla muutamia pentusia on jo katottuna.

Eli aika ristiriitaisia tunteita, mutta tällasta tää on. Tai oikeastaan koko elämä on. Mukavaa lumen ja talven odotusta!!

Vielä muutamia kuvia kesältä sisarusten leikeistä:

Syksyilyä

Syysterkkuja! Me ollaan kovasti podettu ns syysmasennusta viime kuukausi ;) Niin sen piikkiin voi kai laittaa sen, että reiluun kuukauteen meistä ei oo kuulunu eikä näkyny mittää! No ei vaines, kiirettä pittää ja välillä pittää jopa repiä aikaa kaikenlaisiin hommiin minuuteista. Oon monena iltana ollu sitä mieltä, että päivässä on liian vähän tunteja, ja miettiny, miks ihminen ei saa nukkua niin paljon kuin milloinkin haluaa!?? Nykyään viikonloput on pyhitetty viikolla kerrytettyjen univelkojen nukkumiseen , jes jes.

Demi alias TelluStiinalle kuuluu hyvää ja välillä sitä jopa pitää muutama kyynel jo alkaa pyöräyttää silmäkulmasta, että miten sitä taas pärjää, kun tuosta karvakuonosta pitää luopua ja hmm. On se vaan niin mainio koiruli! Vaikka toki monia miinuspuolia, niinkun kaikissa, mutta loppu peleissä niin ihana koira, ja jopa labbis voi olla musta kiva koira, nii on jo maailman kirjat sekasin, mutta koiratki on yksilöitä ja vaikkei rotu ois se kaikista kivvoin, nii Tellu on mainioinen<3

Kuvia viime päiviltä

 Tellustiina<3

 Pikkunen ja vähän isompi

 Öö, molemmat osataan kattoo kameraan..

 Uipimassa

 Sisarukset

 Demi 13 kk

 Sikso ja veikka

Terkuin Jenni ja Demi

Muutoksia

Heippa

Kesä alkaa vetää viimeisiään ja tän kesän kesätyötkin on saatu päätökseen ja päästy vähän lomailemaan plus opiskelemaan.. Demin kanssa ollaan kiinnitetty oikeastaan koko kesän ajan kaikki huomio hihnakäytökseen ja sen tuomiin murheen  kryyneihin, tottis on siis jäänyt alkukiinnostuksen ja -innostuksen jälkeen taas pois. Harmi sinänsä, kun intoa kyllä riittäis Demillä, mutta oma aika ja motivaatio on ollut taas hukassa. Onneksi kuitenkin hihnakäytöksen eriongelmiin ollaan saatu parannusta!

Meillähän on ollut ongelmana toiset koirat, juoksujen aikaan Demistä tuli aivan mahdoton, kaikkien koirien luokse ois ollu pakko mennä ja kun tietää, ettei saa niin ulisi ja vinisi ja hyppi tyyliin tasajalkaa, huoh.. No nyt mennään kuitenkin jo ohi remmi löysällä ja välillä jopa kontaktia otetaan, toki murhetta aiheuttaa vielä ne ylivillit toiset koirat, jotka rähjää ja haukkuu remmin päässä, nii kierräppä sitten ojia pitkin, että ois vähän enemmän tilaa ohittaa. No onneksi tämäkin asia on siis hoidettavissa, vain kun muistaa ottaa aina lenkille nameja mukaan, niin eiköhän onnistu=)

Jotenkin muutenkin tuntuu, kuin Demi ois kasvanu pikkusesta pennusta ja teinistä isoksi ja viisaaksi koiraksi, joka tietää mitä sen pitää tehdä jo pelkästä puolesta sanasta tai katseesta. On kyllä alkanut jo pelottaa, kuin alkuaikojen "en ikinä halua omaksi labbista" on muuttunut ja vaikka Demistä yksilönä olen pitänyt ja pidän paljon. On tunne siitä, että ollaan tiimi vahvistunut. Luotan paremmin Demiin, annan sille vaihtoehtoja ratkaista itse, enkä koko ajan pelkää. että "voi ei nyt se karkaa tuonne" "nyt se varmana tekee niin" "ei se varmasti osaa käyttäytyä siellä tai tuolla". Nykyään ajattelen positiivisemmin ja ajattelen, että kyllä me selvitään vaikka sun mistä, kun vain halutaan. Olen onnellinen, että saan viettää vuoden verran nuin ihanan koiran kanssa ja oppia siitä paljon. Kuitenkin se aika, kun vien Demin Opaskoirakoululle alkaa lähestyä. Ja koko ajan alkaa taas tuntua siltä, että juuri kun olen alkanut tuntea meidät tiimiksi meidän täytyy erota, jatkaa molemmat omia matkoja. Siis jos Demi ikinä mitään testejä läpäiseekään, sitä kovasti toivon. Aina kun yksi ovi sulkeutuu, niin monta avautuu. Olen kyllä jo melkoisen varma siitä, että tämä koira on viimeinen ns. projektikoira, on kuitenkin niin vaikeaa ja surullista luopua rakkaasta ystävästä. Mutta omapa on valinta ollut silloin, kun tähän olen lähtenyt, joten ei murehdita sitä vieläkään. Vielä meillä on aikaa ja eihän mitään ole vielä kiveen kirjoitettu.

Otsikon mukaan meidän elämässä on tapahtunut pieniä muutoksi. Saimme perheeseen lisäystä ;) Karvaista sellaista, eli meille muutti harmaa norjanhirvikoira, josta pitäsi isona tulla hirvikoira! Se on siis isännän koira, en vielä itse ole metsästyspuuhista niin kovasti innostunut. Hehe.

Demi on ottanut tulokkaan hyvin vastaan ja näyttää sille hyvin esimerkkiä, esim. hihnakäytöksessä ja veteen tottumisessa yms. Niistä on tullut hyvät ystävykset. Monesti ennemmin olen haaveillut kahdesta tai useammasta koirasta, mutta on niissä vain oma hommansa. Ja varsinkin kun toinen on niin pieni ja toinen niin iso, nii saa vahtia ja toinen on vielä pentu ja sotkee ja tuhoaa :D No jospa me selvitään.

Syksy saa minun puolesta saapua!

synttärisankari

Huomenna meillä syyvää kakkua!

Huomenna on se päivä, kun neiti TelluStiina täyttää 1 v.!!!! Voitteko kuvitella, kuinka aika menee kuin siivillä. Vastahan minä kävin tuon palleroisen Vantaalta noutamassa ja vastahan se oli ihan pieni minikoira, joka mahtui hienosti syliin. <3 Nyt tää samoinen neiti on jo niin iso! Ei kyllä välillä vaan uskois näistä samanmoisista vinkeistä. Edelleenki vesikuppi on kiva kaataa tassulla ja edelleenki vesikuppiin on välillä kiva tiputtaa kongi niin, että varmasti koko kupin sisältö lainehtii pitkin lattioita....

 Edelleenkion kiva aina iltaisin hieman vinguttaa lempparilelua, vihreää kilpikonnaa, josko vaikka iskä taikka äiti alkais vielä leikkiä neitin kans. Sitten mennään omalle tyynylly makaamaan ja tuhahdetaan mielenosoituksesti syvään ja isoon ääneen.

Välillä on vieläkin kiva riehaantua ihan pikkuruiseksi kengruksi lenkillä, jos pääsee irti. Ja jos ei ole sattumoisin päässytkään pitkään aikaan irtiolemaan niin hepuli on moninkertainen. Eihän sitä voi olla nauramatta, kun on saanu viettää jo niin pitkän aikaa tuollaisen sydäntenvalloittaja energiapakkauksen kanssa. 

Voiko parempaa ollakaan, kun koiraystävä. Aina valmiina lähtemään ihan minne vain haluat lähteä? Aina valmis kuuntelemaaan, aina valmis kaikkeen, mitä ikinä keksitkään pyytää. 

ONNEA RAKAS DEMI, 1.8.2013! <2

Miksi aina pitää yrittää olla se kaikkein paras?

Niinpä. Miksi. Miksi ei riitä se mitä on? Onko oikeesti pakko aina tähdätä johonkin sellaiseen, mikä tuntuu sillä hetkellä lähes mahdottomalta. Tai miksi ei voi hyväksyä, että jotkut olosuhteet vaikuttavat asioihin. Ylipäätään; miksi kaikki pitää ottaa niin vakavasti?

Aina tavotellaan jotain, miksi ei voi edes välillä nauttia siitä, mihin on jo päässyt. Mikä tavoite on jo suoritettu. Onko aina oltava jotain mitä tavoitella, olla vielä parempi jossain asiassa. En tiedä.

 11kk

 kaunotar ettii kulkuria

 <3

Kissut leikkiii

Ehkä on vain hyväksyttävä, että aina ei voi voittaa, ei edes joka kerta. Mutta aina voi yrittää (olla paras;). En nyt ehkä (todellakaan) koskaan tuu olemaankaan mikää paras koirankouluttaja jne. Mutta ainakin yritän oppia aina kaikista koirista jotain ja itsestäni ja virheistä. Ehkä pikkuhiljaa täytyy taas ryhdistäytyä ja tehdä uusia tavoitteita kaiken suhteen, edessä siintää toive siitä, että Demi Tellu Tsuunista tulee isona oikea opaskoira, joka toimii tärkeässä työssä. Siihen me tähdätään, ei meidän tarvitsekaan osata tehdä kolmea kuperkeikkaa takaperin ja heti sen jälkeen kävellä yhdellä jalalla puuhun. Meidän tarvii vain osata käyttäytyä. Kuulostaa helpolta. Mutta jahka päästään juoksujen jälkeen treenaamaan kaupunkikäytöstäkin pitkästä aikaa, jotenkin ei oikein kiinnosta mennä tuo hormonipellen kanssa nyt sinne sekoilemaan. Mutta onneksipa meillä on aikaa. Ja muutenkin kyllä asiat aina järjestyy, ainakin jotenkin. Toivon niin. Minä tahdon vain aina tehdä asioista suurempia kuin ne ovat, niinkuin ongelmistakin, joita joku toinen ei edes ongelmaksi koe. No pessimisti ei pety koskaan.

Nokka pystyssä juoksemista

Niin että viime kirjoituksessa mainitsin, että neitillä ei oo juoksuja vielä näkyny eikä kuulunu. Mutta arvatkaapa kuuluuko ny! No joo..

Ja tiiättekö olinko jo ihan, että apua mun koira on menny ihan sekasin mitä mä oon tehny väärin yhyy postausta jo kirjottamassa viime viikolla, kun Demin käytös muuttui lenkeillä ihan yhtäkkiä mahdottomaksi toisten koirien perään vinkumiseksi ja jokasen lyhtypylvään juureen ois pitäny jäähä nuuskuttelemaan ja ehdin jo epäillä, että neitillä on pissatulehdus, kun niin joka paikkaan pitää yhtäkkiä pissata. Mutta EI, minun vaavista tullu jo niiiiin iso.

Tosin odotan jo innolla, koska tää loppuu. Tip tip tip joka paikassa, paitsi kyllä Demi hoitaa siivouksen, lenkeilläkin edelleen yritetään joidenkin mielenkiintoisten koirien perään lähteä nokka pystyssä menemään, mutta ei niin ei. Sitten ollaan koko ajan terävänä, jos puskassa rapisee, nii pitää hypätä metrin loikka sivulle huomatakseen, että sieltä lensi lintu.

Haha. Että tällästä meille.

Vesipeto

Demin mielestä uiminen ja vedessä kaahlailu on niin kivaa, että rannalla kävellessä ei meinaa neiti sanan mukaisesti pysyä housuissaan. Sitten voin hieman muistuttaa neitille, että tuolla tavalla ei kuule pääse minnekkään, nii neiti sanoo oman vastalauseeseen vaimealla ulahduksella ja vininällä. Mutta kyllä hää aina lopulta malttaa ja muistaa, että eipä taijettu viimeksikään päästä tällä tavalla mihkään.

Vedessä sitten on kiva kaahlailla enimmäkseen, mutta kyllä Demi myös välillä käy pieniä uintireissuja ja hyvin se luonnistuu.

Eilen kävimme "pitkästä aikaa" vähän enemmän ihmisten ilmoilla. Tuossa lähikaupoilla ooteltiin ulkona, kun herra kävi kaupassa. Hyvinhän siinä oltiin ja ooteltiin, pikkulapsi "hauuuuuuuva" huutoineen oli jo hännän heilutuksen arvoinen juttu, niinkuin pyöränsä ottanut pappa, joka vielä soitteli itkevällä vauvalla kelloaan. No kaikkein eniten huomiota Demi halusi antaa eräälle mummelille. Siis kyllä tämän neitin mielestä kaikkein kivoimpia ihmisiä on mummot. No ei kai siinä mitään, mutta nää mummot on yleensä myös pahimpia lenkeillä. "Saako se tulla tänne mummon luokse?" "No anna tulla vaan, ei se haittaa vaikka se hyppii" "Saahan se riehua" "Antaa koiran olla koira". Nii just eihän se haittaa jos se heittää kaiken maailman voltit ja kuperkeikat ihanilla onnen kiljahduksilla höystettynä.. No ei kai se haittaakaan aivan kamalasti varmasti ketään, mutta sehän on just se mejä vaikeus, rauhoittuminen iloisten ihmisten rapsutellessa. Mutta no tää on labbis ja innokas sellanen.

Ihkuteinillä ei oo muuten vielä juoksuja näkyny eikä kuulunu? Kuukauden päästä jo vuosi ikää. No jospa ne ilmaantuis joskus, vaikka pakko myöntää en niitä ihan kamalalla innolla odota. :D

Huomenna meillä ois tarkotus mennä aiheuttamaan yleistä pahennusta kaupungille, jollei sada vettä. Hahha. Ei olla muuten käyty varmaan reiluun kuukauteen kaupungilla kävelemässä. Mutta eipä siinä ole ikinä suurta ongelmaa missään ollutkaan. Saa nähä miten meillä siellä sujuu.

Käytöstavaton

Hiphei, kesäloma maistuu kyllä tällä hetkellä enemmän kuin hyvin meikäläiselle. Hellettä ja aurinkoa riittää ja uimaankin oon jopa uskaltautunu kera ukkelin ja myöskin Tellun kaa.

Muuten ei niin hyvää kuulukaan meijän yhteiseen arkeen. Takapakkia on otettu mm. hihnakäytöksessä; eritoten toisten koirien ohitustilanteissa, (tosin niissäkin riippuu vastaantulevasta koirasta ja ohjaajan mielenkiintoisuudesta), yksinolossa; tuhoilua, oma peti ja lipaston kulma on saaneet kyytiä (voi ei taas!), myös turha hössöily ja intoilu ottaa välillä ohjaajaa kovasti aivoon. Ehkä se seuraava koira vois olla jo sitten joku muuku tollanen turbo koneella varusteltu sähköjänis. Hohhoi. Ei vaan onhan se hyvä, että virtaa piisaa, kunhan vielä osais kohdistaa sen ylijäämän oikeisiin asioihin..

Eli pistetään tilaukseen sellanen rauhallisuuden perikuva! ;) Katotaan vaan nii seuraava (toivon mukaan vihdoin se OMA koira!) on sit kahta kertaa kauheempi tappaus. No sen näkee sit, ihan hyvinhän mun hermot on jo kehittyny näitten ikiliikkujien kans.. Heh.

No kyllä se kotona osaa. 

Tottista ollaan väännetty sen verran, että ihan kivasti se kotona osaa. Kentälläki, jos ei kauheesti oo häiriötä. Taino kyllä ton huomion saa parilla nakinpalalla hilattua helposti ohjaajan suuntaan. Kotona tottistelu ennen ruuan saantia, on kyllä sellasta, että se vaatii kyllä jo keskittymistä koiralta. Ja hermoja ohjaajalta ;) Että vaatii  vaikka kuinka se perse kääntyiski aina niin, että näkis missä se ruokakuppi oottaa. Mutta harjotus tekkee mestarin! Kyllä se lopulta tajuaa, että ei taija tonne kupille päästä, jollei tee niinku sanotaan. Mutta oikeesti, kyllä meinaa välillä olla sellasta se reenaus, että ei tiiä itkeä vai nauraako. Kun toinen niin tohkeissaan tulee sivulle nokka väärään suuntaan, tai on pylly yhtä suorassa ku kalteva torni! Seuraamispätkiäkin ollaan tehty, oikeesti missä välissä toi penska on oppinu seuraamaan :o No ei sitä kyllä välillä voi oikein osaamiseksi sanoa, ku neiti hiihtää 50 cm irti meikäläisestä, mutta siis liikkellelähöt on kivoja. Käännöksiä pitäis kyllä reenata, nehän me ollaan unohettu aivan kokonaan!!

Aika rientää ja kuukauden päästä neiti täyttää jo vuoden! Apua! No onneksi testeihin on vielä aikaa, nii ehitään etes jonkinlaiset käytötavat saaha alle ennen niitä. Ja jospa tuo ikäki alkais jo näkyä tossa villiviikari penskassa. Toivoa sopii!

Ja voihan se olla, että me saahaan tässä parin kuukauden päästä laumaan uusi vahvistus ;) Mutta ei siitä vielä sen enempää. Eli jännitystä pidetään yllä.

Kuulumisiin!
Alla vielä muutama kuva, pahoittelut surkeasta kännykkäkamera materiaalista.

 Näin sitä nukutaan.

 Tai sitten näin!

 Terassikausi avattu!

 Terassikausi avattu ja turvalliseksi nukkumispaikaksi todettu!

VR - Venaa Rauhassa

Uimassa!

Ai kellä pentukuumetta?

Kesäblogi

Heippa kaikki!

Kesäloma on alkanut ja Turkissa tuli viikko oltua. Oli kyllä kiva irtiotto arjesta ja tyttöjen kanssa oli kivaa. Matkailu avartaa aina! Nyt ollaan sit koitettu jo reilu viikko päästä taas jonkin moiseen arkirutiiniin, joopa joo. Koulun rästihommia ois kyllä mistä tehä, mutta motivaatio where are you?

Demin kanssa ollaan jopa löydetty itsemme muutamaan otteeseen treenikentiltä. Ja voi että pentu osaa jopa jotaki! Mutta ehkä ne meijän tavoitteet osata tokon alokasluokan liikkeet ja kokeet jää nyt meiltä väliin. Keskitytään kuitenkin olennaiseen, nimittäin kaupunkikäytökseen ja perushallintaan, koirien ohitustilanteisiin ja rauhoittumiseen tilanteessa kuin tilanteessa. Vaikka nuissa missään ei mitään suurta ongelmaa olekaan ollut, niin ne on kuitenkin ne tärkeimmät jutut Demin tulevaisuutta katsellen.
Tietysti välillä neiti tahtoo mennä ylikierroksille, kun näkee mukavan tutun ihmisen, mutta se nyt ei tietenkään ole mikään maailman huonoin asia, tokikaan. Toiset koirat on välillä liian mielenkiintosia, jos ne yrittää tulla Demin luokse lenkillä ja haukkuu tms, mutta eikö sekin aika normaalia nuorelle koiralle ole. Välillä ollaan ihmeissään ihan normaaleista asioista, kuten rapisevasta ja lepattavasta jätesäkistä, lyhtypylvästä vasten olevasta pölykapselista, no nekin kuuluu tähän ikään. Jonkun sortin murkkuiluikää neitillä meinaa olla, mutta ei mitään kovin vakavaa.

Uimassa Tellukka on myös jo päässyt käymään ja ekoilla kerroille neiti tyytyi vain kävelemään ja kaahlailemaan rannassa, nyt viimeisimmillä kahdella kerralla se on jo uskaltautunut uimaan saakka. Hyvin osasi tekniikan heti, on se vain hieno noutajaneiti.

Parin kuukauden päästä neiti näppärä täyttää jo 1 v!!!! Hui, kyllä vain aika menee nopeaan, kohta on jo aika alkaa jännittää terveystuloksia ja testejä. Voi kääks. Saa nähä miten meijän käy loppu peleissä. Mutta ei mietitä sitä vielä - nautitaan kesästä ja Suomen vaihtelevasta säästä!

PS. Kuvia ei nyt ole, mutta koitan lisätä myöhemmin, jos taas kerran muistan ;)

Koska kuulin, että se on kultaa, kultaa

Heissan taas!

Demsu alias Tellu on päässy jo alottaa tän vuoden terassi- ja jäätelökauden viime viikonlopun aikana. Hienosti neiti osasi käyttäytyä, voi toki johtua myö siitä, että oli niin kuuma, ettei jaksanu ihan nii villinä pyöriskellä, mutta ei nyt välitetä siitä, ku koiruus oli kerrankin niin mainiosti ;) Ja saisin Demsu myös maistaa ekaa kertaa jäätelöä ja mitä veikkaatte maistuko labradootterille semmoinen?

NOJOO.

Miettikääpä mimmonen pikkupallo se tämäkin Tellu on joskus ollu, voi apua! Miks joka kevät tulee kamala pentukuume, vaikka luulis, että siitä pissakakka-tavaroidentuhoamis-jne-jne-rumbasta haluis eroon äkkiä ja pysyä erossa jonkun aikaa! Mut ei! Pennut on niin ihania ja niitä on joka puolella ja ne on nii pehmosia ja palleroisia ja ihania että voivoi!

Mutta ei mulla muuta nyt.

Haaveet voi toteutuu, kun kakkuun puhaltaa täysii

Nii että pitikö mun lisätä niitä kuvia "jos muistan.." :D No tässä nyt sitte ihan uusia kuvia, eiliseltä lenkiltä. Ja voin kertoo, että aika ihanaa kesäki on jo melkein täällä ku järvestäki on jo jäät lähteny ja arska paistaa ja on lämminnnn!

Muuten ei mitään mainitsemis arvoista kait. Demi on oma villilapsosensa. Ja jännittää jo nyt, kun selvisi, että testit alkaa 14.lokakuuta! Hui, eihän sinne nii kamalan pitkä aika edes loppuunsa ole. Nyt vain vietetään kesää yhdessä ja kattellaan, kuinkas me tässä ehitään vielä skarpata ja hioa meijän ongelmajuttuja, ennen tuota pelottavaa ja jännittävää ja mahdollisuuksia täynnä olevaa päivämäärää ja siitä alkavia testejä! Pentu on jo 9kk ja risat! Välillä sitä vaa miettii kuinka aika menee nii kamalaa vauhtia.

Enää muutama hassu viikko koulua jälellä ja yks klinikkaviikko koulun klinikalla, saa nähä osaako sitä enää mitää ja kuinka pöllönä sitä taas onkaan. No ei voi ku sannoo, että aina oppii uutta ja virheistä oppii. Ja sit viikon loma Turkissa, en malta oottaa. Sitä ennen kuitenkin vielä omat synttärit ja muita kivoja suunnitelmia =) Kyllä tää kevät vaa on kiireistä aikaa joka vuosi..

Hellurei ja hellät tunteet ja kivaa viiikkoa!

Pidä musta kiinni tiukemmin

Käytiin muutama päivä takaperin Demin kans kauppakeskuksessa, ja olihan se velipoika Dante ohjaajineen mukana! Ei menny ihan ku strömsössä! Mutta ihmeen kivasti osasi kuitenkin käyttäytyä, eräs vanhempi mies tuli juttelemaan ja siinä vaiheessa ei enää neiti pysyny housuissaan ja tietty tää herra oli niitä miehiä (haha), jotka sanoo "ei se haittaa anna hyppiä vaa"........... No sain kuitenkin sit lopulta neidin rauhoittumaan, tätä pitää kyllä harjoitella, vaikka viiskyt pappaa ja mummoo puhuis iloisella äänellä hellanlettas, nii neiti pysyis jotenkin paketissa.. Hohhoi, labukka ja labukan luonne.

No kauppakeskukseen menevä pyöröovi oli tietty uusi ja jännä juttu. Mutta ei mikään pelottava. Kyllä siitä reippain mielin tassuteltiin peremmälle. Portaissa taikka hississä ei mitään ongelmaa, niinku osasin odottaakin. Ainoa suuri miinus oli se, että neiti oli väärässä tilassa alussa, kun näkivät Danten kanssa vasta kauppakeskuksen pihassa kunnolla toisensa, ja jälleen näkemisen riemu vetää tietty ton hiirulaisen ylikierroksille. Siellä sit mentiin suu auki alussa, että heiiii mitää täälä on!!! Ja voi että ei ollu neidillä korvia, tai tietoa siitä miten lyhyellä hihnalla kuljetaan.... No tästä viisastuneena voisin käydä joku päivä neitikoiran kanssa kahestaan kävelemässä.

Loppuajasta kuitenkin alkoi jo paranemaan tuo ylivilleys, kun käytiin hetki ulkona käppäilemässä ja miettimässä, että ei taija mitään hätää olla. Jonkun aikaa istuskeltiin penkillä ja penskat otti rennosti vaikka ihmisiä kulki ohi ja muutama pysähtyi juttusille. Että ei mikään huono reeni!

Muuten tässä nautitaan kevätauringosta ja ollaan päästy taas ulkoilemaan mukaville lenkkipoluille ku pirulliset ladut on sulaneet pois! Ah kesä on kivaa ja siksipä mulla alkaakin viikon loma! Jee! Koska oon käyny EA-kurssin edellisessä koulussani, nii vappuhulinat voi alkaa! No eikait sentään, mutta kivaa kuitenkin =) Vielä tänään oppia hakemaan kanien ja jyrsijöiden sairauksista!

Lisään muutaman kuvan myöhemmin tänään, jos muistan ;)

Ke - vät

Tuntuu kyllä, että aika hurahtaa taas sellasta vauhtia eteenpäin, ettei meinaa edes perässä pysyä! Vastahan oli jouluaatto ja uusivuosi.. Ja nyt on jo kohta vappu! Mutta kevät on kyllä huippua aikaa, kun fiilis alkaa vain koko ajan nousta kesää kohti! Ah ihanaa aurinko ja lämmintä ja kuuma asfaltti ja kesävaatteet ja kuumuuuussss.

Ja jälestys!! Vielä pittää malttaa ootella lumien sulamista ja että maa kuivahtaa jonkin verran.

Tässä nyt muutamia kuvia toissapäiväseltä, kun käytiin Demin kaa kattomassa pitkästä aikaa velipoika Dantea. Onhan niillä tuota koko eroa ihan kivasti, mutta tultiin siihen tulokseen, että samalta ne näyttää naamasta, että sisaruksiksi tunnistaa! Ja yhtä hömelöitä molemmat kakarat! :D

Eipä mulla muuta. Kivaa keskiviikkoa!

Ihkuteini

Täällä kämpässä asuu teini. Ihku sellainen. Ja voi että kun tää teini lähtee ulos lenkille nii teinistä kaikki ällöt vesirapakot on niin ällöjä, että mami eikö noi vois vaan kiertää?? Siis oikeesti pitääkö mun kävellä tosta? Ja sitten kun teini joutuu kulkemaan rapakosta, nii minuun luodaan vain mulkoilevia katseita. :D Anna mun kaikki kestää, mun kanssa asuu tosiaanki sellanen kaverin, jonka kans elämään pitää suhtautua kyllä totta tosiaan sillä kuuluisalla huumorilla!

Eipähän pääse ainakaan itseään kehumaan koiran koulutus taidoilla, kun tää teini ei osaa näköjää mennä välillä maahan saatikka istua. Siis joo-o! Sitten kun sanon neitille, että voisitko istua etkä mennä maahan, nii taas siellä sievässä ja pienessä päässä vissii kaks johdonpäätä löytää toisensa, ainiiiiiin istumaanhan tässä oltiinki menossa. Että heh heh. Ja muutenkin, ei minun neiti osaa tottisjuttuja paljon ollenkaan, siis osaa se perusjutut, sivulletulo, siinä pysyminen, siirtyminen, maahanmeno ja istuminen. Seuraaminen ollaan jätetty oikeestaan pois, lenkeillä ollaan tehty kontaktikävelyä ja siinä se menee oikein hienosti rinta rottingilla, että ai että, melkein jopa oikealla seuraamispaikalla! Vau.

Että tämmöstä täällä. Sulais jo nuo iän ikuiset lumet ja kuivuis vähän toi maaperä, nii vois alkaa suunnitella ehkä jonkin sortin jäljestys hommia neitille. Mielenvirkistykseksi vain. Saa nähä minkälainen tyyli tällä labramoottorilla on, kun kaikki labbikset mitä oon nähny jälestämässä on kulkenu pylly meno suuntaan tai sinne sun tänne :D Sitä ja kesää odotellessa! Ja ainii pakko vielä sanoo, että neiti näppärä täytti aprillipäivänä 8kk! Herranen aika sehän alkaa olla jo ihan pätevässä iässä!!!

Kuumetta...

Siis sitä kuuluisaa koirakuumetta ilmassa, siis sitä ihka ikiikiikiomakoiraKUUMETTA. Ja ei minkä tahansa koiran kuumetta vaan susikoirakuumetta, sakemannikuumetta, joka myös saksanpaimenkoirakuumeena tunnetaan. Voi siis oisko oikeesti kivempaa ku sellanen harmajainen toveri, joka on yhtä tohelo ku saksalainen vaan voi olla!

Siis tämmönen, ai että. Eero pikkusena tillerona, tuostaki jo aikaa liikaa. Voi että oikeesti miettikää kuinka ihanaa ois omistaa tollanen....

Mutta toisena varteen otettavan vaihtoehtona on saksalaisen rinnalle noussut eräs toinenki rotu. Nimittäin tsekkiläinen tsekinpaimenkoira, chodsky pes! Saa nyt nähä, jahka hamaassa tulevaisuudessa sen oman koirulin laitan, että mimmonen se on. Jompikumpi näistä ainakin luultavasti, koska ei tuo luppakorvaisen mustan rotu oo vieny mun sydäntä samalla tavalla kuin joku saksalainenpöhöpää. Vaikka Demistä tykkäänkin ja sen kans on kiva touhuta, niin kyllä se nyt on pakko vaan myöntää että labbis ei niiiiiin oo mun rotu!! :D

Mutta nautitaan nyt vain ton ihkuteinikakaran kanssa keväästä ja auringosta, nimittäin edessä piiiiiitkä viikonloppu ja kerranki jopa herralla vappaata, nii suuntanahan on tietenkin kotikonnut, eli maalle mars! Ihanaa pääsisäistä!