Tutustumista. Voi tätä pentuelämää, pissaa siellä ja pissaa täällä! Ja riekkuva peeeentu jaloissa. No kyllä tää tästä alkaa tasaantuu ku ikää tulee ja päästää asioista yhteisymmärrykseen. Jes sitä odotellessa.
Eilen Demi jäi jo kotiin ensimmäistä kertaa hetkeksi yksin, kun kävin kaupassa. Toteutamme siis yksinolon sillä noepammalla kaavalla. Voi sitä huudon ja kiljumisen määrää, no jospa se siitä. Tänään täytyy taas aloittaa harjoittelu. Hyvin pentu rauhottuu ainaki siksi aikaa kun käun vessassa tai suihkussa, ei sano mitään. Mutta harjoitus tekee mestarin, ensi viikon keskiviikkona Demi joutuu jäämään ekaa kertaa pakosta pitemmäksi aikaa yksin, kun menen kouluun. No toivotaan, että siihen mennessä oltais saatu homma hyvälle mallille.
Ruokahalu on mahdoton, eli motivointi on helppoa. Ulkona ollaan kulettu sekä irti, että hihnassa. Hihnassa kulkeminen sujuu ihan kivasti, paitsi OKK:lta saatu eka panta on vielä turhan iso, niinpä käydään tänään eläinkaupasta hakemassa peeeentuselle uus, että päästää vähän turvallisemmin liikkumaan tuolla autojen ja muiden vaarojen seassa. Irti pitäminen sujuu iha jees, onhan se tietysti vielä nii mamman perässä kulkeva pikku tirppa. Mut kyllä se aika nopee on ku lähtee jonnekki jonkun luokse juoksemaan :D
Mä oon jo ihan mielissään ruvennu tekeen ton kanssa tottiksen alkeita. Katsekontaktia, istumista ja sivulletulojakin pari kertaa. Mainio pentu mulla kyllä on. Aivan super innokas ja jaksaa yrittää, eikä heti luovutan tyyliin "emmää ossaa emmää ossaa yhyy". Vaikuttaa siis tosi kivalta tottiskaverilta.
Meillä asustavan kissan kans tulee ihan kivasti juttuun. Pitää vaa vielä molempien elukoiden harjoitella, että mitä saa tehdä ja mitä ei. Molemmat ovat toisistaa kiinnostuneita jnejne.
Hhuh. Puoltoista päivää vasta yhteiseloa takana ja kivaa on ja rankkaa. Tänä aamuna en millää ois jaksanu nousta sängystä ylös...
Kuvia tulee myöhemmin....
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti