Muuten ei niin hyvää kuulukaan meijän yhteiseen arkeen. Takapakkia on otettu mm. hihnakäytöksessä; eritoten toisten koirien ohitustilanteissa, (tosin niissäkin riippuu vastaantulevasta koirasta ja ohjaajan mielenkiintoisuudesta), yksinolossa; tuhoilua, oma peti ja lipaston kulma on saaneet kyytiä (voi ei taas!), myös turha hössöily ja intoilu ottaa välillä ohjaajaa kovasti aivoon. Ehkä se seuraava koira vois olla jo sitten joku muuku tollanen turbo koneella varusteltu sähköjänis. Hohhoi. Ei vaan onhan se hyvä, että virtaa piisaa, kunhan vielä osais kohdistaa sen ylijäämän oikeisiin asioihin..
Eli pistetään tilaukseen sellanen rauhallisuuden perikuva! ;) Katotaan vaan nii seuraava (toivon mukaan vihdoin se OMA koira!) on sit kahta kertaa kauheempi tappaus. No sen näkee sit, ihan hyvinhän mun hermot on jo kehittyny näitten ikiliikkujien kans.. Heh.
No kyllä se kotona osaa.
Tottista ollaan väännetty sen verran, että ihan kivasti se kotona osaa. Kentälläki, jos ei kauheesti oo häiriötä. Taino kyllä ton huomion saa parilla nakinpalalla hilattua helposti ohjaajan suuntaan. Kotona tottistelu ennen ruuan saantia, on kyllä sellasta, että se vaatii kyllä jo keskittymistä koiralta. Ja hermoja ohjaajalta ;) Että vaatii vaikka kuinka se perse kääntyiski aina niin, että näkis missä se ruokakuppi oottaa. Mutta harjotus tekkee mestarin! Kyllä se lopulta tajuaa, että ei taija tonne kupille päästä, jollei tee niinku sanotaan. Mutta oikeesti, kyllä meinaa välillä olla sellasta se reenaus, että ei tiiä itkeä vai nauraako. Kun toinen niin tohkeissaan tulee sivulle nokka väärään suuntaan, tai on pylly yhtä suorassa ku kalteva torni! Seuraamispätkiäkin ollaan tehty, oikeesti missä välissä toi penska on oppinu seuraamaan :o No ei sitä kyllä välillä voi oikein osaamiseksi sanoa, ku neiti hiihtää 50 cm irti meikäläisestä, mutta siis liikkellelähöt on kivoja. Käännöksiä pitäis kyllä reenata, nehän me ollaan unohettu aivan kokonaan!!
Aika rientää ja kuukauden päästä neiti täyttää jo vuoden! Apua! No onneksi testeihin on vielä aikaa, nii ehitään etes jonkinlaiset käytötavat saaha alle ennen niitä. Ja jospa tuo ikäki alkais jo näkyä tossa villiviikari penskassa. Toivoa sopii!
Ja voihan se olla, että me saahaan tässä parin kuukauden päästä laumaan uusi vahvistus ;) Mutta ei siitä vielä sen enempää. Eli jännitystä pidetään yllä.
Kuulumisiin!
Alla vielä muutama kuva, pahoittelut surkeasta kännykkäkamera materiaalista.
Voi voi Demiä, on ihan kuin äitinsä oli vielä viime syksynä. Höseltäjä, ruuanperässä roikkuja. Thea ei voinut edes mennä makaamaan kun piti istua ja tuijottaa turpoamassa olevia nappuloitaan. :) Onneksi on jo rauhoittunut siitä, mutta PALJON aktiviteettia se kaipasi.
VastaaPoistaNykypäivän meidän kuulumiset löydät: theathelabrador.blogspot.fi
Haha. Eli toivoa sopii, että Demiki tästä vielä rauhoittuu, kun ikää tulee ;) Kyllähän Demiki teki ja tekee vielä joskus sitä, että jos käskee maahan, menee kyllä maahan, mutta jos kehuu nii nousee istumaan ja tekee ties mitkä voltit. On nää kyllä melkosia kavereita, no ei ainakaa arki oo tylsää.
PoistaKiitti blogiosotteesta. Minäpäs alan seurailemaan teijän blogia heti! =)