Ristiriitaa

Heips.

Hyvin ahkeraakin ahkerampaa tämä meidän, tai no minähän tätä kirjoittelen, kirjoittelutahti. Mutta kun ei jaksais tikusta alkaa vääntää mitään sen fiksumpaa tarinaa.

Uskokaa tai älkää täällä on ollu jo luntakin, tosin nyt pihamaa ja takapiha muistuttaa kuralammikkoa ja koirien tassut ja mahanaluset lähinnä sitä samaa, eli kuralammikko. Tykkään!! No ei auta kuin toivoa, että lunta saatais pian taas, nii säästyttäis niiltä miljoonilta lattian ja koiran luutuamiskerroilta! Onneksi en omista valkosta koiraa, sillä siinä vaiheessa mahtaisin jo itkua tihrustaa, kun nytkin se on jo välillä lähellä.. No koirat on koirii, ja ihania onkin=)

Tuossa pari päivää sitten ylen kanavilta tuli taas ihmismaailmaa hämmästyttävä video koirista. Suosittelen, linkki videoon : VIDEO. Kyllä sitä aina välillä muistaa kuitenkin kuinka onnekas on, kun saa jakaa päiviä ja elämää tuollaisten ihanien ja viisaiden otusten kanssa, vaikka pakko myöntää ei aina ihan koirien ajatusmaailman tasolle valitettavasti pääsekään. Miten koirat voikin olla niin persoonia...

Ja taas hetki lähempänä sitä, että rakas Demi lähtee Okk:lle testeihin. Koko ajan ajatus siitä, että Demi ei ehkä enää palaakaan meidän laumaan, ainakaan pysyvästi, tuntuu, ja sattuu. Mutta olen ajatellut, että kuka leikkiin ryhtyy, niin leikin kestäköön. Oon niin varma, että tämä tulee olemaan (ainakin tällä erää;) viimeinen pentuli, joka vain käväisee elämässä. Kyllä se seuraava on jo se ihan oma harrastuskoiran poikanen. Ootan kyllä jo innolla sitäkin, kun saan ihan ihka ikikioman pennun syliini, vaikken toki ole vielä koko pentuasiaa loppuun asti miettinytkään, mutta ainahan sitä saa haaveilla ja suunnitella, kyllä mulla muutamia pentusia on jo katottuna.

Eli aika ristiriitaisia tunteita, mutta tällasta tää on. Tai oikeastaan koko elämä on. Mukavaa lumen ja talven odotusta!!

Vielä muutamia kuvia kesältä sisarusten leikeistä: