Ollaan vielä elossa ja hengissä ja hyvissä ruumiin voimissa. Mitä nyt meikäläinen loman jälkeen aloitti työharjottelun tossa lähellä olevalla eläinklinikalla. Joka päivä tulee taas aimo annos uutta oppia, nii meinaa siinä taas olla päivän jälkeen ihan puhki ja poikki!
No Demistä nyt voisin pikaisesti sanoa, että ihan hyvin menee. Mulla on taas kausi, että lapukat on peestä jne. Mutta Demi kyllä on aivan ihana pakkaus (ainakin välillä jos ei oteta huomioon sitä että joka yksinolon jälkeen päiväpeitto ja tyynyt on otettu lattialle... ja muuta sellasta..) ja jos ei oteta huomioon, että on ihan ok kuolata metrin mittaset kuolavanat ennen ku saa luvan mennä syömään....
Pää osin Demin kans ne pääpointit vois olla rauhottuminen, ohitukset lenkeillä ja kyläilijöiden hieman rauhallisempi vastaanotto (mut hei ihmiset on nii kivojaaa....).
Rauhottuminen sujuu ihan okei, välillä, välillä taas no, ei niin hyvin. Ainakin sillon jos on tiedossa, että kohta on ruoka aika. Ohituksetkin sujuu ihan kivasta, ihmiset ohitetaan lähes poikkeuksetta läheltäki ihan nätisti, koiratkin ohitetaan nätisti, jos ne ei hauku tai hypi kohti. Välillä oon käyttäny nameja ohituksissa, välillä en. Jos ei oo nameja matkassa, niin en noteeraa vastaantulevia ollenkaan vaan kävelen vain ohi sanomatta Demille mitään, vaikka se yrittäisikin mennä vastaantulevan koiran luokse..
Vieraat kotona on taas asia erikseen, välillä nekin on kuin ilmaa (ainakin melkein..) mutta yleensä (lue:lähes aina) ne on nii superkivoja ku niitä voi nuolla ja ne silittää ja sit on pakko hyppiä vähän..
No siinä meidän kuulumiset näin pikapostauksena. Nyt täytyy lähteä taas töihin ja kattomaan, mitä tää päivä tuokaan tullessaan!
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti