Voiset nenät. Aika menee vaan edelleenkin nopeeta, koulupäivien aikana meikäläisen pikkuhund on aina kasvanu ainaki kaksimetriä pitkäksi. No ei nyt aivan, mut on se jo aika iso vauva. Viime viikko meni taas miten meni, Demiä on vissiin alkanu kyllästyttää tuo yksinoleminen, nii piti vähän maistaa paria sähköjohtoa, voi huoh. No mitään muuta se ei onneksi oo tuhonnu *koputtaa puuta*. Jospa se ei koskaan mitään muuta osais keksiäkään.
Viikonloppuna Demillä oli hauskaa velipoika Danten kans. Tyypit vaa ois halunnu leikkiä,leikkiä ja ainiin leikkiä. Ja tyypeille piti aika moneen kertaan muistuttaa, että heei sisällä ei riehuta. Ei muuten meinanneet millään uskoa. Käytiin myös tekemässä vähän tottista yhessä. Muuten ois menny kivasti, mut Demi oli vähän sitä mieltä, että ei vesisateessa voi reenata, yhyy kylmä. Nii tehtii vaa pikku yhteistreeni, et ois ees jääny jotenki positiivinen mieli. Kivasti se keskityy vaikka oliki toinen koira häiriönä, myös luoksetuloa tehtiin, vauhtiluoksetuloja. Kivasti vauhtia piisas molemmilla eläjillä!
Tää viikko onkin mulla ns. syysloma. Aika kivaa, ku ei tartte nii paljo ressata koulua. Vaikka eikai ressiä voi kokonaan pois sulkea ku on tällanen ressaaja. No jos selviän kahesta seuraavasta viikosta kunnialla niin voin olla jo ihan mielissään.
Muuten Demin kans ollaan vaan elelty ja tehty vähän muistin virkistykseksi tottisjuttuja, ei mammakaan aina jaksa reenata. Ja tietty leikitty ja lenkkeilty. Demille on myös alkanu mennä kaaliin, et irti ollessa voi välillä kattoo, et mihis se mamma meneekään. Pari kertaa aamulenkillä menin piiloon puun taakse, nii johan tuli hätä, että apua mami katosi. Eikä meinannu millään löytää. Sen jälkeen sitä pidettiinki vähän kovemmin mammaa silmällä.
Maassa pysymistä ollaan nyt reenattu. Alkaa mennä kaaliin sekin. Alussa oli vaikeuksia siinä, että Demi oli nii herkkä käsiavuille. Kun nostin käden ylös palkattuani koiran, nousi Demi istumaan. Sivulla pysyminen on sen sijaan ollut helpompaa, eikä siinä oteta nii herkkänä käsiä huomioon.
Huomenna päästään taas matkaamaan bussilla kohti kotikotia. Maalle. Jeejee, saa Demsuki välillä unohtaa hihnassa olemisen ja elellä vähän ressittömämpää elämää. Syksy on aikas kurja, kun vain sataa ja sataa. Jospa se talvi tulis kohta, nii ei tarvis tuolla kurassa mennä..
Ps. oon tosi huono laittaa kuvia tänne. kamera vaa ei oo nyt matkassa edes ja ainanen kuvien ottaminenkin on vähän jääny. mä en tykkää kuvata mustaa koiraa. no kuvia tulee joskus...
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti