No mitä me ollaan tehty? Ollaan kuletut ties missä mailla ja kaduilla ja metsissä ja kaupungissa ja ja ja. Reipas pentu on! Ja jee aluksi jännittävä lähibussi ei oo enää ollenkaan nii jännä, neiti vaa kulkee reippaasti mamman kans ja rupeaa nukkumaan kulkuvälineessä kuin kulkuvälineessä! Jee! Myös korkeat paikat, portaat ja sillat jenjne on neidille helppoja paikkoja, joista vaan mennään yli ohi ja ympäri. Ohitustilanteetkin on alkaneet sujua mukavasti, toiset koirat on vielä liiankin kivoja joitten luokse haluais mennä. Ihmisten ohi mennään yleensä nätisti, kontaktia ottaa mukavasti lenkin aikana. Voi kuinka ylpee oon reippaasta pikkutirpasta. Kaupungillakin vaa reippaasti tassutellaan eteenpäin vaikka tapahtuis lähes tulkoon mitä vaa.
Ollaan me myös vähän tottisteltu. Sivulletuloja, takapäänkäyttöä, sivulla pysymistä, maahanmenoa ja maassa pysymistä. Sekä tietty kontaktia kontaktia kontaktia ollaan vahvitettu. Sivulletulot menee ihan kivasti, välillä vaan ohjaaminen tuottaa ohjaajalle vaikeuksia, kun pentu sinkoilee käden perässä sinne sun tänne ja ohi ja tekee kaiken maailman kuperkeikat, mutta sitten kun itse muistaa olla rauhallinen (niii niii nii), nii alkaa onnistumisiakin tulla aikas mukavasti. Maahanmenossa ollaan alettu vähentää käsimerkkiä, ja kivasti sekin alkaa onnistua vähemmällä käsimerkillä. Sivulla pysyminen sujuu kans ihan ok, kun vaan muistaa taas raauhaaallliiiseeessti. No eiköhän me tästä etiäpäin taas mennä ja aleta lisätä vaikeustasoa ja opetella jotakin uuttakin. Myös jonkin verran ollaan harjoteltu esineiden kantamista ja sellasta, jota on ehkä ihan hyvä jo näni pikkupentu vaiheessa vahvistaa, että esineet on sit isonaki kiva juttu, joita voi ottaa suuhun. Mut kaikin puolin meillä menee kivasti!
Kuva parin viikon takaa, Demi <3 Dante
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti