Jo reilu viikko on yhteiselämää takana ja alan päästä samalle aaltopituudelle Demin kans. Mä vaan en oo koskaan ollu mitenkään labukka-ihminen, mutta kyllä tähänki alkaa tottua ja onhan se mukavaa, kun on tollanen jeejee kaikki on niii ihanaa koira, joka rakastaa kaikkea ja kaikkia ja jos haistaa ruokaa, niii kaikki muu on niiiiiiin yhdentekevää. Eli hieman erilaista kuin saalisviettisen saksalaisen kans eläminen.
Tiistaina käytiin Demin kans pikkunen junamatka ja kattomassa velipoika Dantea. Olihan ne melkosia riiviöitä, kun pääsivät pemuamaan. No junamatkat onneksi on sujunu alusta asti hienosti, neiti alkaa vain nukkumaan ja nukkuu koko matkan. Paikallinen bussi on Demistä vielä hieman jännä paikka, kun silläkin ollaan muutaman kerran liikuttu pikkumatka, no jospa siitäkin tulee pikkuhiljaa vähän mukavampi juttu, ettei kanssa matkustajien tarvii kuunnella vinisevää pikkuipanaa.
Demi on myös oppinu yksinolemisen jalon taidon! Hienosti osaa olla yksin kotona ja hiljaa. Aina kun lähen pois kotoa, nii käy vaa ovella kattomassa ja palaa takasin omalle paikalle nukkumaan. Jee! Myös hihnakäytös on alkanut "paranemaan" pikkuhiljaa, hitaasti ja varmasti. Välillä toki pitää olla niin neitinä aamulla kun on kylmä ja vettä sataa, ettei voi mennä ulos missään nimessä yökkk! Mut ne jatkuvat "en kävele, en minnekkään"-kohtaukset on vähentyneet ja reippaasti kävellään eteenpäin myös hihnassa. Vastaantulevat tyypit kiinnostaa, mutta onneksi on olemassa kaikkien labukoitten houkutus - ruoka! Sit hienosti ohitetaan. Kontaktikävelykin onnistuu hienosti lenkin varrella ja hienosti jaksaa keskittyä pikkuneiti.
Tottiksen osalta ollaan tehty, istumista, kontaktia, kontaktia ja vielä kerran kontaktia. Tietty perus luoksetuloja. Sit maahanmenoa ja sivulle tuloja. Ja hienosti typykkä jaksaa keskittyä (taas kerran se ruoka..;)). Sivulletuloissa neiti näppärä pysyy jo hyvin sivullakin kun nousee itse ylös "normaaliin asentoon" ja palkkaa kontaktista. Maassa pysyminenkin alkaa luonnistua. Kiva tottiskaveri edelleen!
Viikonloppu oltiin käymässä minun kotikotona, eli junalla ja autolla matkustusta tuli taas ja hienosti meni. Junassa suoraan nukkumaan ja nukku koko junamatkan ja sit sieltä siirryttiin autoon ja jatkoi vain unia. Hieno tyttönen. Viikonloppuna Demi sai paljon uusia ihmiskavereita ja pääsi elämään vähän enemmän ihmismäärän joukossa mitä meillä täällä. No Demihän ei ollut moksiksaan, vaan nautti ihmisten seurasta ja oli menossa mukana jatkuvasti. Aina ois ollu jonkun mukaan melkeinpä lähdössä. Myös aseen laukkauksia Demi kuuli useampaa otteeseen (hirven metsästys, ymsyms), eikä välittänyt niistäkään kuin ekalle kerrallla hieman että hetkonen mikäs se tuo olikaan. Rohkea tyttö on myöskin. Demi pääsi myös liikkumaan metsässä ja tutkimaan luonnonihmeellisyyksiä. Kaikin puolin viikonloppu sujui hyvin ja Demistä pidettii kotipuolessa oikein paljon! :D
Kuvia laitan taas kerran myöhemmin...
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti