Viikko vierähti taas nopsaan... No paljon mitään erikoista ei Demin kaa olla puuhasteltu, ollaan vähän "tauolla" uusista tottisjutuista, ollaan vaa hiilattu jonkin verran vanhoja jutskia (istu-maahan-maassapysyminen-luoksetulo-sivut-siirtymiset-liikkeelle lähdöt-imutus). Ohjaaja koittaa keksiä, että miten sais koiran olemaan vähän rauhallisempi, vaikka ruoka haiseekin ja "voivitsit ku ois kauhee nälkä jeejee teen kaiken mitä osaan vaikka äiti sanoo istu nii meen maahan ja nousen istumaan ja kun äiti kehuu meen takas maahan!!" Että tällästa meillä. Toki hyvä pointti on se, että koiralla intoa riittää, mutkumutku.
Imutus sujuu ihan kivasti ja liikkeelle lähdöt ne on kans kivoja. Kontaktia oon vahvistanu kaikenlaisissa tilanteissa. No myös kaikki arkijutut on meillä "treenauslistalla", rauhottuminen ("nukkumaan" käsky alkaa olla jo iha ok hanskassa, mutta välillä ne aivot on narikassa ja hanskat hukassa...), yksiolo, joka sujuu aikas jees, välillä pieniä tuhoja on ilmaantunu, mutta *KOPKOP*!! ja malttaminen. No nekin sujuu siis kaikki aika kivasti, ainakin toistaiseksi.
Ulkoilu vapaana on kivaa. Ja oonkin pitäny Demiä pikkupenikasta asti mahdollisimman paljon irti, ainakun vain on mahdollisuus. Jopa välillä sillonki ku ihmisiä tulee vastaan! Ja sekö vasta mahtijuttu onkin kun penska tessuttelee vain reippain mielin ohi eikä ryntää ihmisen luokse, toki poikkeuksen tekee lapset, ja iloisesti höpöttävät ihmiset - silloin otan Demin kiinni.
Vastaantulevat koirat ois kivoja, paitsi ne ääliö pikkupuudelit jotka yrittää käydä päälle ja vinkuu ja haukkuu (HUOH!) ja sit se omistaja vielä jää odottamaan sen pikkufifinsä kanssa siihen kadun reunaan "tää pelkää koiria, tää on vielä pentu, tää ei tykkää koirista, oota mä otan tän haltuun"... Koiraihmiset ottaa välillä kyllä aikapaljon tuolla lenkin varrella hattuun.. Ja sit on niitä ihkuja, jotka kulettaa kahtataikolmea koiraa flexeissä ja sit ne vaa niinku päästää ne tulemaan kaikkien vastaan tulevien luokse, että jesjes.. "Ne on kilttejä" kuuluu huuto 10 metrin päästä... Okei. Tai sit niitä "Älä nyt Musti, se on vielä vauva, voi vauvaa ei mennä vauvan luokse..." ja koira näyttää siltä, että vois vaikka syyä koko "vauvan".
Haha, yksi päivä käytiin Demin kanssa normi iltalenkki tuolla polulla, jossa tulee aina monia koiria vastaan. Yhellä vastaantulevalla kultsilla oli kauluri päässä. Demi pysähty ja alko kattoon, että hetkonen mikäs tää on? Demin ilme oli kyllä mahtava :D Hetken se mietti, että uskaltaako tässä enää mennä eteenpäin, mutta huomasi sitten, että sehän on ihan normaali koirakaveri ja lähti rohkeasti häntä heiluen luokse. Kyseessä oli "tuttu" koira lenkin varrella, jonka luona Demi on saanut ennenkin käydä tutustumassa. Demi tutki kaverin tarkkaan ja tuli siihen tulokseen, että tää on ihan normaalia jeejee kivvaa. Rohkea ja utelias pentunen!=)
Toki en päästä Demiä lenkillä tutustumaan vastaantuleviin koiriin. Kaksi poikkeustapausta on vain ollut ja nekin hallitusti istumisen kautta. En tosiaankaan halua, että Demi saa päähänsä, että kaikkien koirien luokse saa ja pitää mennä..
Mutta nyt taas kaupan kautta etätehtävien kimppuun!
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti